Like A Revolution

75. Luku|"Voidaanko me puhua?"

"Olkaa ku kotonanne." Olli sanoo meidän tultua jätkien kanssa meille. "Älkää olko." Korjaan. Rilla on innoissaan saamastaan huomiosta. Käyn viemässä kuvan pöydän laatikkoon ja menen sitten keittiöön. Avasin ikkunan, sillä jätkillä näytti olevan kuuma. Joonas ja Olli nimittäin ottivat paitansa pois. "Sori." Olli naurahtaa nähdessään minun katsovan paitaa lattialla. "Mä vien sen."

Muistin saaneeni korun mummolta. Päätin laittaa sen kaulaan. En ikinä unohdan sinua, pappa. Olet tärkein, kallein ja aidoin asia mitä olen ikinä menettänyt. Se sattuu, mutta aion todistaa olevani vahva. Se tuo voimaa, kun tiedän sinun tukevan minua.

"Mistäs tommonen?" Olli kysyy ja tarkkailee koruani. "Mummo anto. Se oli ennen papan." Vastaan. "Ihana." Olli sanoo ja antaa pusun poskelleni. Hymyni hyytyy samalla sekunnilla. Otan syvän henkäyksen ja juon huikan viinilasistani. Istun olohuoneen lattialle puhelimeni kanssa sohvapöydän viereen. "Nyt ku kerran täällä ollaan, nii kertokaapas miten teillä menee." Joonas yhtäkkiä sanoo. Yllätyin vähän ja katson Ollia, joka nojailee keittiön tasoon. "Sano sä eka." Hän pyytää. Jähmetyn hetkeksi. "No, hyvin." Vastaan jostain syystä vähän huvittuneena. "Joo en mäkää keksis Ollista sen enempää sanottavaa." Tommi toteaa.

Olli taisi huomata, että hartiani ovat jumissa. "Voinko mä hieroo?" Olli kysyy ja istuu taakseni. Nyökkään. "Sattuuko?" Hän kysyy. "Joo mut ei haittaa, se tuntuu silti hyvältä." Vastaan. "Eikös kaikki mitä mä teen tunnu hyvältä?" Hän kuiskaa korvaani ja saan kylmät väreet.

Olli asettaa päänsä olalleni. "Kiitti." Sanon. Otan Ollin viinilasin pöydältä ja nostan sen tämän huulille. "Ja tässä näämme, kuinka kaksi villiä urosta harrastaa jonkinlaisia parileikkejä luonnollisessa ympäristössään pitäen kuitenkin samalla nesteytyksestä huolta." Tommi selostaa. Olli meinasi tukehtua viiniinsä. "Eh-ehei vittuh Tommi." Hän nauraa. Me muutkin repesimme jutulle. "Rakas, anna happee. Mä tukehun." Olli pyytää ja tällä oli noussut kyyneleetkin silmiin yskiessään. "Hengitäppä ensin ite." Vastaan. "Nyt mä hengitän sun kans." Hän sanoo ja kurkottaa huulensa omiani vasten halaten minua samalla takaapäin. Minulla nousi siinä tunteita pintaan ja kyynel valuu pitkin poskeani Ollin vastaavalle. Taustalta alkoi kuulua musiikki. Veikkaisin, että Joel halusi ikuistaa meistä jonkin sortin elokuvakohtauksen. You Are The Reason. Eipä tuota ollut vaikeaa arvata. Pidän toista kättäni Ollin oman päällä ja toisen olen nostanut koskettamaan hellästi hänen leukaansa.

Kappaletta ja etenkin sen sanoja kuunnellessa aloin itkeä entistä enemmän. Ja luonnollisesti ajatukset alkoivat tulvia sekavassa järjestyksessä päähäni. Irtaudun Ollista. Olemme niin lähellä, että katson tuon toista silmää hieman kieroon. Tämänkin silmät ovat hieman kostuneet. Käännyn katsomaan Joelia. "Ja romanttinen kohtaus purkissa." Hän toteaa.

Klo 21:50:

"KuLtA. HaLaTaAn." Olli pyytää. Olin juuri eteisessä juttelemassa vielä Tommille, joka oli lähdössä. Joonas ja Joel olivat menneet jo edeltä. "Ihan kohta." Vastaan. "No mut nähäänpä viimeistään maanantaina sitte." Tommi sanoo. "Joo, moikka." Huikkaan ja odotan, että ovi menee kiinni. "AlEkSi, Sä OoT mUn RaKaS." Olli mutisee ja halaa minua seinää vasten. "Väsyttääkö?" Kysyn. "Ei." "Pitäskö sun juua vähä vettä?" Ehdotan. "No JoO kU kAiKkI mUu LoPpU." Hän vastaa.

Alamme katsomaan telkkaria. Olli istuu sohvalla ja minä hänen vieressään syöden miniporkkanoita ja dippiä.

Aamulla:

Olin herännyt melko aikaisin. Keitin kahvit ja kävelin vessaan. Jäin tuijottamaan itseäni peilistä. Sotkuiset ja vallattomat hiukset, paidaton yläruumis, tajuttoman vanha viilto oikeassa kädessä, olkapäässä Ollin viimeyönä tekemä punainen jälki. Katson itseäni suoraan silmiin. Näytän jotenkin tyhmältä.

Istun pöydän ääressä kahvikuppia hermostuneesti pyöritellen. Ytitin katsoa puhelinta. Siitä ei tullut mitään. Sama telkkarin kanssa.

Ollin POV:

Jouduin heräämään siihen, kun Rilla nuoli kasvojani. "Yähh! Voi karvamöykky, sä haiset vähän pahalle. Pese ens kerralla hampaat huolellisemmin." Moitin. Tepastin silmiäni hieroen keittiöön. Ja katsoin heti ikkunasta ulos. "Ei vittu, siel sataa." Huokaisen.

Klo 14:30:

Riisun Rillan litimärän sadepuvun ja vien sen kylppäriin kuivumaan. "Olli. Voidaanko me puhua?" Aleksi kysyy varovasti. "Tottakai." Vastaan. Istuudumme sohvalle ja Aleksi tuijottaa haikeana ikkunaan. Huomaan, kuinka tämän silmäkulmasta putoaa kyynel. Nostin käteni tuon olkapäälle ja hän omansa taas sen päälle. "Anteeks, ei mun pitäny itkee." Hän sanoo. "Ei haittaa. Se yleensä helpottaa. Ota vaan rauhassa aikas." Vastaan.

"Musta tuntuu tosi...tosi pahalta. Mä oon pahoillani." Hän aloittaa. "Mä en...ehkä oo vielä valmis."