Like A Revolution

4. Luku|"Öitä"

Näiden treenikämppä on siis tässä tarinassa Oulussa. Eipähä nyt jää epäselväks.

<><><><><><>

Aleksin POV:

Laitoin repun viereeni merkiksi, ettei kukaan tulisi viereeni. En halunnut Ollin taakse, enkä tästä onneksi edes näe häntä. Tulisi vain enemmän ikävä ja halu tämän viereen. Edessäni istuu Kiril ja Roope. Laitoin kuulokkeet päähän ja aloin vain katsella maisemia.

Vituttaa, masentaa ja on oudolla tavalla ikävä Ollia. Siksi vain, koska meidän pitäisi nyt esittää pelkkiä kavereita. Mielummin kuitenkin niin, kuin että kaikki tietäisivät seurustelustamme. En halua, että ihmiset vetävät omia johtopäätöksiä tai alkavat arvostella.

Nyt kun mietti, olimme olleet kunnolla pelkkiä kavereita viimeksi, kun tutustuimme. Toisaalta silloinkin se lähenteli seurustelua, sillä se meni joka kerta sylikkäin olemiseksi ja pussailuksi. Oli hiukan ikävä niitä aikoja. Kun olimme vielä niin pieniä. Lapsia.

Timeskip 2h:

Pysähdyimme ekan kerran ja ajattelin vähän käydä jaloittelemassa ja samalla täyttäisin huoltoasemalla juomapulloni. Nousen penkiltäni ja jollain ihmeellä törmään Olliin. Kirjaimellisesti. "Anteeks. Öö, onks sulla puhelimen laturii?" Hän kysyy. "Joo." Vastaan ja ojennan sen repustani. Olli nojaa poskeaan penkin selkänojaan ja näyttää olevan ajatuksissaan. "Tota, päästätkö mut? Sä oot vähä tiellä." Kysyn. "Aa joo, hups."

Lähden kohti huoltoasemaa ja vilkaisen Joonasta, joka seisoskelee bussin vieressä rööki sormien välissä. "Hei Ale, tuu käymään." Hän huikkaa. "Joo." "Mites sulla ja Ollilla on alkanu kaverisuhde?" Hän kysyy hymyillen. "Paskasti." Huokaisen. "Ihan perseestä, tuntuu vaan niin väärältä." Vastaan ja korjaan hiuksiani pipon alla. "No mut sentään se lupas teille yhteisen hotellihuoneen." Joonas sanoo. "No joo, totta." Vastaan helpottuneena. Kaiken tämän paskan keskellä pääsisin kuitenkin nukkumaan kaksi yötä tämän vieressä.

Timeskip 4h:

Olin nukkunut viimeisen tunnin ja havahduin siihen, kun Santeri huusi, että parin minuutin päästä olisimme perillä. Päätän kuitenkin vielä odottaa silmät kiinni, että Olli tulisi.

Odottelin sen pari minuuttia, kunnes tunnen jonkun ottavan piponi pois ja pörröttävän hiuksiani. "Sun piti antaa pusu." Valitan ja avaan sitten silmäni. "Sori, Olli meni jo." Joonas sanoo. "Mitä?" Ihmettelen. "Se varmaan unohti." Joonas arvelee. Vitun kusipää Olli. Saatana! Tai no ehkei pitäisi ottaa noin vakavasti. Kuitenkin menette siihen samaan huoneeseen, niin ei mitään hätää.

Menemme myös Joonaksen kanssa hotellin aulaan, jossa muut ovat sopimassa huonejärjestelyjä. Pari joukosta olivat jo lähteneet etsimään huoneitaan ja jäljellä olivat bändin jätkät, Santeri ja Joona. "No oisko vaikka Niko ja Joel, Tommi ja Olli, Joonas ja Aleksi?" Santeri ehdottaa. "Joo." Nuo vain snaovat. Pitikö tämän nyt olla ensimmäinen asia, jonka kuulen?" Katson pettyneenä, kun Olli kävelee Tommin kanssa jotain saatanan hissiä kohti. Ei edes vilkaise minua. Lopulta tajuan minun ja Joonaksen olevan kahdestaan aulassa. "Puhuttaisko tosta vaikka siellä huoneessa?" Joonas kysyy. "Mmm, joo...mikä numero?" Kysyn. "Kolmesataakakskyt."

Istahdan parisängylle ja jään katselemaan huonetta, jossa on selkeästi punainen, musta ja valkoinen teema. Ympyröitä täynnä oleva matto, seinällä seeprataulu, nurkassa musta nojatuoli punaisella tyynyllä varustettuna. "Ihan kiva huone." Totean. "Jep." Joonas vastaa riisuessaan takkia eteisessä. "Haittaaks sua, ku et oo Ollin kaa samassa huoneessa?" Joonas kysyy samalla nostellen laukkuja kaappiin. "No, joo. Mut ehkä se ois vaan vaikeuttanu asiaa. Ku tarkotus on näyttää vaan kavereilta." Mutisen tuijottaen seinää. "Nii. Kyllä te osaatte erossa olla. Vähä vaihteluu."

Illalla:

Pesen hampaita vessassa ja huomaan peilin kautta, kuinka väsyneeltä näytän. Olimme juuri kymmenen minuuttia sitten tulleet iltapalalta. Siellä kyllä huomasi, että kaikkia väsytti. Joel oli jopa kaatanut appelsiinimehunsa ja jouduimme kaikki häpeämään tämän puolesta.

Joonas makoilee selällään ja kännykkä kädessään sängyllä. Haluan vain äkkiä nukkumaan. "Voiko jo sammuttaa valot?" Kysyn. "Joo." Joonas vastaa. Nykäisen T-paitani pois ja tungen sen matkalaukkuuni. En tosiaan ollut pitkään aikaan nukkunut shortsin jalassa. Ollin kanssa asuessa ei nimittäin ollut tarvetta. Menen Joonaksen viereen, enkä edes katso enää puhelimesta, kuin kellonajan. Joonaskin laittaa kännykkänsä yöpöydälle. Tuntuu tyhmältä vain maata ilman kenenkään läheisyyttä. Vaikka väsyttää, en kyllä pysty nukahtamaan tällaiseen tyhjään tunteeseen. "Voinks mä tulla lähemmäs? Mä en pysty nukahtaa muuten." Kysyn varovasti. "Voit." "Kiitti." Vastaan ja asetun Joonaksen kylkeen kiinni. Hetken päästä tunnen tämän alkavan silittää selkääni. Yritän kuvitella Joonaksen Ollina. Siirrän toisen käteni tämän kauempana olevalle olkapäälle. "Hyvää yötä." Kuiskaan. "Öitä."