Like A Revolution

61. Luku|ABC

Joonaksen POV:

"Tästä tulee aivan hemmetin raskas reissu." Tommi huokaisee. En tiedä tarkoittiko tämä enemmän ajomatkaa, sillä se kestäisi noin neljä tuntia ja olimme päättäneet mennä neljästään yhdellä autolla. "Mikä se oli se missä oli tarkotus pysähtyä ekaks?" Etupenkillä istuva Niko kysyy. En edes kuullut vastausta, sillä keskityin katsomaan Joelia. Tämä odotti selvästi, että pääsisimme moottoritielle.

Aleksin POV:

Istuin ratissa ja välillä vilkuilin peilistä näkyvää Emmiä. Hän luki jotain kirjaa hymyillen. Tavallaan säälittävää, kun hän joutuu istumaan jalat suorassa. "Oisko meijän pitäny hommata joku turvaistuin?" Olli kysyy. "No mä mietin just samaa." Vastaan. "Eiku ihan oikeesti. Varmaan hirveen kiva istuu neljä tuntii tolleen." Olli jatkaa. "No joo joo, mä ajan sinne Lauralle ja Lasselle." Vastaan ja katson Olliin, joka katsoo takaisin. "Nii et ei tarvi lähtee ostaa." Hän sanoo hymyillen. "Ei tarvi. Mihin me semmosta?"

"Kauanko vielä?" Tatu kysyy. "No me tossa kymmenen minuuttii sitte lähettiin, nii aikalailla se neljä tuntia." Olli vastaa.

Joelin POV:

Vihdoin tulimme moottoritielle. "Ohita." Hihkaisen Tommille tarkoittaen edessä ajavaa Volvoa. "Mä luulin et ne lapset oli siellä Ollin ja Aleksin kans." Hän vastaa. "Ohita nyt vaa." Toistan. Tommi huokaisee ja tekee työtä käskettyä. Avasin ikkunan, otin purkan suusta ja heitin sen punaisen auton ikkunaan. Kuskina oli joku ehkä nelikymppinen miesoletettu, joka ihmetteli tilannetta hetken ja näytti minulle sitten keskaria. Minä ja Joonas aloimme nauraa ja se tarttui Nikoonkin hänen nähtyä tilanne. Tommi vain pudisti päätään.

Timeskip 1h:

Ollin POV:

Tuijotin lapsia takapenkillä. Molemmat olivat nukahtaneet. Ainakin kuluisi aika ja olivathan nämä toisaalta heränneet aikaisin. "Jaksaa olla koko päivän huvipuistossa." Totean. "Niinpä. Mut käännyppä ympäri ja istu oikein." Aleksi sanoo. "Miks mä oon kuullu ton lauseen joskus aikasemminki?" Kysyn huvittuneena. Aleksin pokka ei riitä katsomaan minua takaisin. Hän puristaa huulensa yhteen ja yrittää keskittyä ajamiseen. "Hyi hyi Aleksi. Mä tarkotin että mun iskä on sanonu joskus tolleen ku olin pieni."

"Oonks mä yhtä söpö ku mä nukun?" Kysyn. "Et." Tämä vastaa kuivasti. "Aa okei. Oisin sanonu jotaki kivaa mut nyt mä mökötän sulle." Sanon esittäen loukkaantunutta ja laittaen samalla kädet puuskaan. "Noni. Ajetaanko siihen asti kunnes nuo herää vai pysähytäänkö jo? Tos on ABC." Aleksi kysyy. "Mä oon hereillä." Tatu ilmoittaa. "Tarviksä juomista?" Kysyn. "Joo." "Okei pysähytään tohon, käyään hakee juotavaa." Totean ja otan puhelimen esille.

WhatsApp

Minä: Missä kohti ootte?

Niko😈: Tästä on suunnilleen kilsa siihen ABC:lle.

Minä: Joo me aateltiin pysähtyy siihen.

Niko😈: No meki tullaan sit vaikka siihen. Joel tarvii kuulemma lisää purkkaa.

Minä: Ainii se niitten peli...

Niko😈: Osumat: 6.

Timeskip 5min:

Menimme Tatun kanssa ostamaan juomista. "Saako ottaa limpparia?" Tatu kysyy. "Saa mut otetaan myös vesipullot kaikille." Vastaan. "Onko se Olli?" Kuuluu takaani.

Aleksin POV:

En viitsinyt herättää Emmiä, sillä tämä tuhisi niin söpösti ja muutenkin energiapurkauksen kannattaisi antaa tulla vähän lähempänä kohdetta. Huomasin Tommin auton viereisellä tiellä ja pian nämä ajoivat viereeni. "Huomasikko että sun mies on kadonnu?" Joonas kysyy poliittisen näköisenä nojaillessaan avaamaansa autonoveen. "Se meni sotamies Tatun kans ostaa juotavaa." Vastaan. "Ja pikkuprinsessa nukkuu takapenkillä. Mistä te turvaistuimen hommasitte?" Niko kysyy. "Käytiin hakee Lauralta ja Lasselta."

Ollin POV:

Käännyin ympäri ja näin lukioaikaisen matikanopettajani, Päivin. "Aa moikka." Tervehdin. Tuntuupa jännältä nähdä joku ihminen niin pitkän ajan jälkeen. "Joo mää äänestä tunnistin." Päivi sanoo ja vilkaisee Tatua, joka selvästi vierastaa tilannetta. "Mikäs sun nimi on?" Päivi kysyy. "Tatu." Poika vastaa. Tajusin samassa, että Päivi saattoi ymmärtää jotain väärin. "Tatu ja sen pikkusisko Emmi on ollu hoidossa. Ollaan menossa Powerparkiin." Selitän. "Aa, no mut Powerparkki onki ihan parasta." Juttelimme siinä hetken ja Päivin lähdettyä Tommi ja Joonas ilmestyivät luoksemme. "Tommi, pääseekö reppuselkään?" Tatu kysyy innoissaan.

"Muistatteko Päivin? Sen matikanopen?" Kysyn. "Muistan." Joonas vastaa. "Se tuli tossa äsken vastaan. Tunnisti kuulemma äänestä." "Se luuli että Olli on mun isä." Tatu kertoo. "Onneks ei sentää." Tommi toteaa niin, että sen tuskin kuuli.

Minä ja Tatu menimme takaisin ulos ja hän oli tullut nyt vuorostaan minun selkääni. Ojensin vesipullot ja muut ostokset Aleksille. "Mistäs sä Tatu oot noin komeen ratsun saanu?" Niko utelee. "Löyty tuolta roskakasasta." Hän vastaa. "Näytänkö mä sun mielestä roskalta?" Ihmettelen kääntäen päätäni tuon suuntaan. "Hyss, ei hevoset puhu." Hän sanoo ja peittää suuni kädellään.

Kahden viimeisen palattua Joonas heittää Joelille purkkapussin. "Ette oikeesti viiti heitellä purkkia autojen ikkunoihin." Aleksi huokaisee. "No en mä enää aatellu. Mut ne loppu nii piti saada lisää." Hän vastaa. "Heitä poliisiautoon nii saat sakot." Tatu sanoo. "Pitäiskö kokeilla?" "Äläpä yllytä." Sanon Tatulle. "Sun piti olla hiljaa." Ai niin, olin hevonen.