Like A Revolution

12. Luku|Hyvä idea

Klo 00:03:

Joonaksen POV:

Puhuin huoneessamme puhelua Mikon kanssa. Olimme lähes kaikki soitelleet illan aikana. Joel oli Nikon mukaan löytänyt hotellihuoneen minibaarin. Varmasti mukava huonekaveri, kun jo selvinpäin puhelee unissaan.

Olemme Aleksin kanssa istuneet jo vartin sängyllä. Tämä katsoi ilmeisesti vain puhelinta. Vilaukselta olin ainakin nähnyt tämän juttelevan Ollille.

Aleksin POV:

WhatsApp

Olli❤: Ootko menossa jo nukkuu?

Minä: Varmaan kohta, ei kyllä väsytä.

Olli❤: Miten ei väsytä? Hyvä että mä jaksan pitää silmiä auki.

Minä: No mene nukkuu. Tyhmä.

Olli❤: Sinä olet tyhmä.

Minä: Hyvää yötä.<3

Olli❤: Rakastan sua!

Minä: Nii mäki sua.

Olli❤: Hyvää yötä.

Minä: Öitä rakas.

Miten tuostakin sai venytettyä noin pitkän keskustelun? Ja olivat muuten vieläkin ihan samaa tasoa niiden ihan ensimmäisten kanssa.

Ei kyllä oikeasti väsyttänyt. En ymmärrä miten se oli mahdollista. "Meeksä jo nukkuu?" Joonas kysyy, kun lopetti puhelun Mikon kanssa. "Pitäs varmaa kohta. Ei kyl väsytä." Vastaan. "Joo ei muakaa." Hän sanoo puolestaan ja kurkottaa puhelimensa pöydälle. "Mitenhä se Niko kestää?" Naurahdan, muistaen, että Joel oli ehkä puoli tuntia sitten alkanut juomaan. Joonaskin naurahtaa. "En mä tiiä." Hän sanoo ja tutkii käsiään ottaen samalla sormukset pois. Tuijotan ajatuksissani, kun tämä asettaa kolme hopeaa rinkulaa pöydälle puhelimen viereen. Yhtäkkiä saan mielestäni hyvän idean. Jos jotain, niin ainakin alkaisi väsyttää. Ehdotan ideani Joonakselle. "Ookko ihan varma?" Hän kysyy vähän yllättyneenä. Nyökkään. "No, okei. Jos ei haittaa, nii mä otan paidan pois. Muuten tulee liian kuuma." Joonas sanoo. "Ei haittaa." Vastaan.

Nikon POV:

Joel oli saavuttanut tavoitteiden mukaisen humalatilan. "SiIsHh OiKeEsTiKkI sE jUnA aJaA kOvAa...SiLlEeN hYvÄä VaUhTiA jA sIlLä PäÄsSeE aInA tAkAs." Tämä sössöttää. Naureskelen tämän jutuille ja ilmeille sängyllä. "ÄlÄ sInÄ sIiNä NaUrEsKeLe PeRkElE." Tämä sanoo ja huomaan häntä itseäkin naurattavan, kun ei pysty normaalisti kävelemään. "Hei, istuppa alas ettet oikeesti kaadu." Sanon. "No NiI vArMaAn SiTtE iStUn. ViTtU kU yLeEnSäHä VaRmAa IsTuTaAn YlÖs." Joel töksäyttää. Ehei vittu sun kanssas." En voi taaskana muuta kuin nauraa. Olen jo niin väsynyt. "Ja SiIs IhAn SaAtAnAn ViTuN hYvIn MeNi EsItyS!" Joel huudahtaa. "Joo nii meni. Ooppa vähä hiljempaa." Vastaan ja menen pesemään hampaitani. Yhtäkkiä kuulen, kuinka oletettavasti Joel avaa huoneen oven. "Hei hetkinen." Sanon ja juoksen perään.

"Et nyt saatana mee sinne!" Huokaisen ja vedän Joelin takaisin käytävältä. "Mä OiSiN vAa KäYnY sAnOo OlLiLlE hYvÄä YöTä." Tämä selittää pyöritellen päätään. "Olli on varmaa jo nukkumassa. Ja sunki pitäis." Sanon ja talutan Joelia sänkyä päin. "NiI jA sItTe OiSiN kYsYnY, eTtÄ mOnElTaKo KoUlU aLkAa." Tuo lisää. "Mitä vittua?" Huokaisen kuitenkin huvittuneena. "No Mä SoItAn SiLlE." Joel ilmoittaa ja nappaa puhelimen pöydältä. "Se on mun. Etkä muutenkaan soita nyt mihinkään, vaan meet nukkuu." "JoO. MuA vÄsYtTäÄ." Joel kömpii viimein sänkyyn. "No se on kuule helvetin hyvä." Vastaan ja menen jatkamaan hampaiden pesua.

Pokka ei kyllä edelleenkään pidä, kun kuulen tämän vielä sanovan: "HuOmEnNa SiTtE lÄhEtÄäN. MeEhÄ sÄäKi NiKo NuKkUmAaN." Voi Joelia. Toivotaan, että huomenna ei olisi kovin ikävät oltavat.

Joonaksen POV:

Aleksi kaatoi minut ensimmäisenä selälleen sängylle. Tajusimme jo siinä vaiheessa, että pitäisi edes yrittää olla hiljaa. Nimittäin jos joku nyt tulisi valittamaan, niin se olisi jo hieman noloa.

<><><><><><>

Nähään ens vuonna. :)