Like A Revolution

67. Luku|"Puuttu vaan ketsuppi"

Illalla:

Olimme pysähtyneet matkalla Mäkkärin pihaan. Olimme ostaneet lapsillekin Happy Meal-ateriat, vaikka nämä nukkuivatkin. Voisivat vaikka huomenna syödä. "On ne söpöjä." Joonas toteaa nauttiessaan hamppariaan ja katsoessaan auton takapenkille. "Nii on, meijän pikkuapinat." Olli toteaa hymyillen ja laskee leukansa olkapäälleni. "Eihän ne meijän oo." Huomautan. "On ne ihan tarpeeks." Tämä vastaa.

"Hei voitko antaa sen nallen loppumatkaks Emmille? Se oli jotenki söpömpi ku sää se sylissä." Joel kysyy Ollilta. "Miks kaikki sanoo, etten mä oo söpö? Mua on taas kiusattu koko päivä." Olli valittaa samalla asetellen nallen Emmin syliin. "Voi rakas, ei me sua kiusata. Ja sä oot söpö." Sanon ja halaan tätä. "Katokki ettei mee ketsuppia paitaan." Olli huomauttaa. "Ei mee." Vakuutan. Tuo ottaa yhden ranskalaisen, laittaa sen toisen pään suuhuni ja toisen omaansa. "Noniin...onko vähä söpöö?" Joel lässyttää. Nostan loput ranskikset auton katolle odottamaan ja samalla tavoitan Ollin huulet. Siirrän toisen käteni hänen niskansa taakse ja toisen takaraivolle pyörittelemään tämän pörröisiä hiuksia.

Hetken päästä suostumme lopettamaan. "No oliko hyvä ranu?" Tommi kysäisee. "Oli. Puuttu vaan ketsuppi." Vastaan. "Mä otin aikaa, minuutti ja kolme sekuntia." Joonas ilmoittaa. "Hei, et koske minun ranskalaisiin." Älähdän Ollille. "Olli, ei kajota toisten ruokiin." Niko sanoo. "Mää menetin mun nallen." "Älä valita, sullahan on halikaveri siinä kokoajan läsnä." "No mut se ei anna mun koskee sen ranskiksiin, sanoo että lapset on söpömpii ku mää ja lyö mua." Olli luettelee. "No näytti ainaki äsken olevan ihan kelvollinen." Niko muistuttaa. "Kelvollinen on kyllä aika alakantista revitty adjektiivi kuvaamaan Aleksia." Tämä sanoo.

"Siinä sulle ketsupilla varustettu ranskis." Olli selostaa. "Suu auki." "Opettaako Olli vauvaa syömään?" Niko kysyy. "Harjottelee vissiin tulevaa varten." "Haluukko toisen?" Tämä kysyy ja nyökkään. Tällä kertaa Olli kuitenkin sipaisee ranskalaisella ketsuppijäljen sekä nenääni, että poskeeni. "Hm, tyhmä." Tuhahdan ja katson, olisiko kukaan sattunut ottamaan paperia.

Tommin POV:

"Tän takia pitäs aina ottaa vaihtovaatteet. Mun paita on vieläki märkä." Joonas valittaa. "Mullaki. Ja nää mun jokapäivän kengät." Joel yhtyy. "Pitäskö noita kahta muistuttaa, että niitten piti olla esimerkillisiä vanhempia?" Kysyn. "Voi herran jumala..." Joel huokaisee. Ilmeisesti Ollin mielestä mitään paperia ei tarvinnut. Olihan tällä kieli. Päätin laittaa auton takaovet kiinni, sillä en halunnut lapsille traumoja noiden kahden takia. "Hei mä oon tosissani. Pitääks meijän ottaa noi lapset meille ja antaa teijän kasvaa rauhassa aikusiks?" Niko kysyy. "Sano Ollille..." Aleksi vastaa ja yrittää työntää tätä pois. "Hyi saatana!" Joel naurahtaa ja päättää mennä autoon.

Ollin POV:

"Noni, tuliko puhdasta?" Aleksi huokaisee. "No ainakaan sitä ketsuppia ei enää oo." "Alettasko jo lähtee?" Tommi huutaa avonaisesta auton ikkunasta. "Joo. Sä ajat." Aleksi vastaa. Nyökkään ja otan vielä yhden ranskiksen. "Hei, nyt!"

Timeskip 1h:

Heitän Aleksille avaimet ja nostan nukkuvan Tatun syliini. Laskin pojan väliaikaisesti makuuhuoneen sängylle, kun Aleksi alkoi laittaa olohuoneen petiä valmiiksi. Pikkukoiraa ei näyttänyt väsyttävän. Olimme ilmeisesti olleet sen mielestä ihan liian kauan poissa. Menin takaisin ulos ja kannoin Emminkin sisälle. "Voi pikkusia." Aleksi toteaa. "Aika söpöjä." Lisään.

Timeskip 5min:

Aleksi lähti käyttämään pikkukoiraa lenkillä ja minä puolestani luin uutisia puhelimelta keittiön pöydän ääressä. Yhtäkkiä nään Emmin tepastavan keittiöön unisen näköisenä. "Olli." "Mitä?" "Mulla on ikävä äitiä ja isiä." Hän sanoo kuulostaen surulliselta. Lasken puhelimen pöydälle ja kävelen taaperon luokse. "Haluisiksä että mä soitan niille?" Ehdotan ja tämä nyökkää.

Laura: No moikka.

Minä: Moi. Emmillä ois asiaa.

Laura: Okei, no määpä kuuntelen.

Emmin POV:

Minä: Äiti.

Äiti: No mitä rakas?

Minä: Mulla on ikävä.

Äiti: Nii meilläki. Monesti illalla tuleeki ikävä. Oliko Poweparkissa kivaa?

Minä: Oli. Me saatiin jäätelöä ja lakuja ja mentiin vesilaitteeseen ja muskekalaan ja leijonalaitteeseen ainaki.

Äiti: Oho. Uskalsikko mennä niihin kaikkiin?

Minä: Joo. Ollia pelotti se vesilaite, mutta mua ei.

Äiti: No sehä oli rohkeeta. Mutta parin päivän päästä sitte nähään taas.

Minä: Nii, mua väsyttää.

Äiti: No meeppä sitte nukkuu. Hyvää yötä kulta.

Minä: Hyvää yötä äiti.

Annan puhelimen takaisin Ollille. Aleksi tuli hauvakoiran kanssa ulkoa ja nostin tassuttelijan syliini. "Hyvää yötä." Aleksi sanoo. Peittelen koiran viereeni ja silitän sen mahaa.

Ollin POV:

Aleksi meni keittiöön istumaan. "Onko hartiat jumissa?" Kysyn. "On itseasiassa." Tämä vastaa. Nostin käteni tämän harteille, sillä olinhan luvannut hieroa niitä.

Klo 23:30:

"Mä meen nukkuu." Aleksi sanoo ja kävelee makuuhuoneeseen. "Joo...eeetkä mene." Muistan ja tartun tämän kädestä taluttaen kylpyhuoneeseen. "Rakas mua väsyttää." Aleksi mutisee. "Kyllä suihku virkistää." Vastaan ja annan tämän poskelle pusun. "Määhän sanoin että pesen sun hiukset ja ajan sun parran." Hymähdän.