Like A Revolution

62. Luku|"Älä murehdi turhia"

Aleksin POV:

Otin Ollista ja Tatusta pari kuvaa. Noita kahta katsellessa en voinut olla hymyilemättä. "Aleksi arvaa mitä?" Tatu kysyy. "No?" "Me nähtiin Ollin vanha ope ja se luuli että Olli on mun isä." Hän kertoo. "No ainaki mun mielestä Olli näyttää ehkä eniten isältä." Joel toteaa. "Synnyttäjän lantio." Tommi toteaa pokkana ja se sai kaikki nauramaan. "Olli ois paras isä." Tatu sanoo ja peittää tämän silmät käsillään. "Hei. Mihin aurinko katos?" Olli ihmettelee.

Joelin POV:

Pörrötin Aleksin hiuksia. "Onko lapsikuume?" Kysyn. "Ei. Mistä sä tommosta?" Hän vastaa. "Kaikkihan nyt näkee ton sun katseen. Se on the katse." Naurahdan. "The katse." Aleksi naurahtaa takaisin. "Just se. Pidä mielessä." Sanon samalle nyökäten. Laitan käteni taskuun ja tunnen siellä jonkun paperin. Avaan ruttuisen mytyn ja suuni jää ehkä vähän auki. "Hei Allu." Ojennan lapun tälle ja jään katsomaan tuon hämmentyneitä kasvoja. "Mut...mistä sä tän?"

Aleksin POV:

Joel antoi taskustaan rypistyneen tai mahdollisesti tahallaan rutatun lapun. Voi hemmetti. En voisi alkaa nyt itkemään. Kuivasin silmäni väkisin ja yritin hymyillä. Vilkaisin, että Emmillä on kaikki hyvin. Olin pitänyt takaovea auki, jotta hän saisi happea. Laitoin lapun takaisin taskuun, kun Olli tuli viereeni. "Alettasko jatkaa matkaa?" Hän kysyy. "Joo." Vastaan ja nään, kuinka Olli huomaa valuvan kyyneleen poskellani. Tän piti olla kiva päivä. Ja niin onkin. Mutta nyt Olli luulee että olen surullinen. En ole, minulla vain on niin helvetillinen ikävä. On aina ollut.

Olli kuivaa poskeni ja ottaa käsistäni kiinni. Hymyilen tälle takaisin näyttäen, että kaikki on hyvin. "Miks Aleksin yks kyynelistä karkas?" Hän kysyy söpösti. "Sitä helpotti ku pääsi pois." Naurahdan ilottomasti. "Hyvä jos helpotti." Olli sanoo. Päästän irti tämän toisesta kädestä ja otan paperin taskustani.

Ollin POV:

Aleksi näytti minulle paperin. Katsoin sitä hetken ja silloin tajusin, miksi se sai hänet herkistymään. "Hei, olisko sen rakkauselokuvan kuvakset mahdollista keskeyttää nii päästäis sinne Powerparkiin vielä tänä vuonna?" Joel kysyy viereisen auton avonaisesta ikkunasta. "Joo. Vielä viimenen kohtaus." Vastaan ja painaudun Aleksin huulille. "Poikki!" Joel älähtää. En ehkä olisi halunnut lopettaa, mutta toisaalta nyt sain nähdä tuon hymypojan kasvot. Kierrän omalle puolelleni ja jään vielä katsomaan Aleksia nojaten kyynärpäillä auton kattoon. "Flirtit sikseen ja vanhemmuusmoodi päälle." Joel toteaa vielä ja sulkee sitten ikkunan.

Timeskip 3h:

"Onko auton ovet lukossa?" Kysyn Aleksilta, kun Powerparkin korkein laite Dragon Tower ilmestyi näkyviin. "On. Ihan sitä varten, ettei nää kolme tässä autossa mun lisäks istuvaa karkaa." Hän vastaa. Vilkaisen takapenkille. "Hei rauhotus vähä, ennenku se turvavyö katkee." Sanon Emmille. Tämä heilutti jalkojaan innoissaan ja varmasti jos hänet nyt päästäisi ulos, olisi nopeus ainakin kuusikymmentä kilometriä tunnissa.

Autot pysäköitiin niille tarkoitetulle alueelle. Eniten innoissaan näyttivät olevan Emmi, Tatu ja Joonas. "Mitäpä Porko luulet? Kummasta tulee huonompi olo: Viis bisseä plus keikka helteessä vai pari kierrosta tommosessa vatkaimessa?" Niko kysyy. "Se jää nähtäväks." Hän vastaa. "Matela ota koppi!" Tommi hihkaisee autojen toiselta puolelta ja heittää minua jollain. Aurinkorasva. "Mä tossa havaitsin että täällä paistaa aurinko." Hän selittää. "Olli ei vissiin ihan tiiä miten tota käytetään. Sil on useemmin kädessä joku ihan muu purkki." Joonas virnuilee. "Hei miks mua kiusataan aina?" Kysyn ja kyykistyn levittämään Tatun käsivarteen aurinkorasvaa. "Sehä on vaan merkki siitä että välitetään susta. Oo ilonen että vaivaudutaan kuitenki puhuu sulle." Joel sanoo. "Auts." Nyyhkäisen muka loukkaantuneena. "Olli, älä murehdi turhia. Kyllä me susta tykätään." Emmi sanoo hymyillen ja silittää päälakeani. Jätkät nauroivat taustalla, mutta minä hymyilen Emmille. "Kiitos, hyvä tietää."

<><><><><><>

Emmi sen sanoi: Älkää tekään murehtiko turhia.❤(silitys päälaelle by Emmi)