Like A Revolution

87. Luku|Lusikassa

Klo 01:55:

Istun nurmikolla räpläten pois ottamaani venytystä. En saanut unta. Baarissa tapahtunut vaivasi. Pitääkö minun nyt vain hyväksyä se, ettemme ole Aleksin kanssa enää yhdessä? Kyllä pitää. Tulemmeko enää koskaan olemaan Romeo ja Julius? En tiedä. Oliko se vain lyhyt vaihe? Ilmeisesti. Jostain syystä tunnen itseni huijatuksi.

Otan puhelimeni esille ja alan lukea minun ja Aleksin vanhoja viestejä. Aloin hymyillä. Näitä en ikinä poistaisi. Niihin ei liittynyt mitään negatiivista. Paitsi ehkä se, ettemme enää lähettele niitä. Saan kunnon sätkyn, kun huomaan Aleksin nimen alle ilmestyvän sanan paikalla. Aivoni eivät näköjään toimineet, sillä jäin siitä huolimatta itsekin paikalle. Samassa Aleksi alkoi kirjoittaa. Sydän alkoi pamppailla entistä kovempaa.

WhatsApp

Aleksi🖤: Missä sä oot?

Minä: Tässä pihalla.

Aleksi🖤: Mä en taaskaan saa unta.

Minä: En mäkään.

Kuulen kontin oven avautuvan ja menevän kiinni. Istun nojaten toiseen kontin pitkistä seinämistä ja rävellän taas venytystäni. Käännän pääni katsomaan Aleksia. Hän istuu viereeni sanomatta sanaakaan.

Aamulla:

Joonaksen POV:

Ai vittu, selkä aivan paskana! Nousin kivuliaan vihlaisun saattelemana istumaan sängyn laidalle. Samassa selkäkipuni kuitenkin unohtuu ja leveä hymy nousee kasvoilleni. En sitten tiedä, oliko Olli hukannut oman sänkynsä vai oliko illalla tapahtunut jotain. Olisi pitänyt ottaa vesipyssy mukaan. Noita kahta on vain niin hauska härnätä.

"Huomenta." Sanon aika kuuluvasti, jolloin Aleksi näyttää pieniä elonmerkkejä venyttämällä hieman toista hartiaansa. "Nukuitteko hyvin?" Kysyn kiusoitellen. "Mhm...joo." Tämä vastaa huvittuneena aamuäänellään ja hieroo silmiä. "Ei vissiin tullu kylmä ku oot nukkunu Ollin lusikassa." Totean. "Lopeta." Aleksi naurahtaa.

Ollin POV:

Aloin heräillä tähän päivään. Tosin vasten tahtoani. Hyvä uni oli jäänyt kesken. Olin onnistunut unohtamaan, mihin eilisilta oli johtanut ja muistin sen vasta herättyäni kunnolla. Lopputulos kuitenkin oli, että nukuimme Aleksin kanssa vierekkäin. Koko yön. Tai siis valvomisen jälkeen koko loppu yön. En osaa kuvailla, miltä tuntuu Aleksin paljas yläruumis omaani vasten. Mutta se on asia, jota haluan. Ehkä viime öinen oli askel, jonka toivoin tuntuvan Aleksistakin hyvältä. Niin että hetki kerrallaan Olli ja Aleksi tuntuisi oikealta.

Luulin joonaksen menevän vessaan, mutta tämä palaakin konttiin vesipullo kädessään. "Missä kävit?" Tommi kysyy. "Hain vettä." Hän vastaa ja lähestyy Aleksin sänkyä uhkaavasti. "Et todellakaan kastele meitä." Sanon tiukasti. "Todellaki kastelen. Kesä kuivaa." Hän vastaa. Yritän ottaa pullon, mutten onnistu. "No et ainakaan Aleksia kastele." Sanon ja vedän peiton paremmin hänen päälleen. "On se Olli herrasmies. Mitä tapahtuu jos vedän peiton pois?" Joonas kysyy. "Älä vedä." Aleksi vastaa. "Joo älä ihan mielellään." Yhdyn.

Lopulta Joonas sitten kasteli minut. Jääkylmällä vedellä. Luulin loppuni koittavan. Sentään Aleksi säilyi kuivana, kuten olin pyytänyt. "Oli vissiin kylmää." Hän naurahtaa. "Joo...vähä." Vastaan vieläkin vähän sokissa.

Timeskip 20min:

Olimme käyneet pikaisella aamupalalla ja nyt pakkasimme kamojamme kasaan. Ei ehkä mikään ihanteellisin olotila, jos lähdetään vaikka siitä että eilen olin vetänyt aikamoiset perseet. Näin että Joel veti jotain pillereitä. Ne onneksi osoittautuivat vain särkylääkkeiksi. "Nakkaakko mullekki?" Kysyn. "En." Hän töksäyttää. "Aa."

Keikkabussista kuului jo, että Joona ja Niko oli päästetty valitsemaan biisi. Tällä kertaa se oli Karjala Takas. "Miks me ei perustettu semmosta suomenkielistä kaljapöhöbändiä?" Joel kysyy. "Oon miettiny samaa." Tommi sanoo. "Koska Olli on fitness." Joonas vastaa ja tönäisee minua kylkeen. Olin vissiin vähän heikossa kunnossa, kun tömähdin sen ansiosta vasten seinää. "Au." Mutisen.

"Seuraavan keikkapaikan vieressä on uimaranta." Mikko ilmoittaa. "Vittu jes!" Huokaisen. "Siis se on ainoo asia mitä mietin aina keikan jälkeen et pääsis uimaan, ku on nii saatanan kuuma." Joel toteaa. "Nii ja Olliki on semmonen rantaleijona, nii pääsee vähä päivittää rusketusta." Joonas naurahtaa ja tartuttaa kaikki muutkin siihen. "Voi vittu." Huokaisen ja alan itsekin nauraa.

"Ajolasit päähän." Tommi toteaa hyvin matalalla äänellä ja laittaa niinsanotusti nopeet lasit silmilleen. "Komee." Totean ja astun sitten auton takaosaan. Nyt oli ilmeisesti hyvä hetki perehtyä paremmin siihen, mitä fanit olivat heitelleet lavalle. Santeri oli ottanut niitä varten kolme Ikean kassia, mutta pahasti näyttää siltä, etteivät ne riitä. "Te otatte kyllä ite sitte vastuun näistä." Hän huokaisee. "Säki pitkästä aikaa täällä takapenkillä." Joonas toteaa. Tällä kertaa Tommin kanssa etupenkillä oli Kiril. "Tää on vaan tämmönen kokeilu." Hän selittää. "Parempi sun täällä on." Joonas sanoo ja pussaa Santtua poskelle. "Kiitos tästä." Hän toteaa.

"Olli kato." Niko naurahtaa ja heittää minulle jotain. "Miks joku heittäis lavalle sukkia?" Ihmettelen. "Mitä siinä lukee?" Miki kysyy. "Ollille puhtaita sukkia. Onks mun sukat muka aina likasia?" "No mut sähän tykkäät puhtaista sukista." Aleksi huomauttaa. "Totta." "Nii ja aina valitat, jos ei oo puhtaita sukkia nii nyt sulla on."

"Tulee vähä jouluvibat. Kuka seuraavaks saa lahjan?" Joonas kysyy innoissaan. "Vie toi Rillalle." Niko sanoo Aleksille ja viskaa jonkun...örkkipehmolelun. "Entä jos mä otan tän itelleni?" Hän kysyy. "No sit pikkukoiralle tulee paha mieli."

"Eiku ihan tosi. Mitä helvettiä me tehään näille kaikille? Tää oli vasta eka keikka ja pelkästään nääki tarvii kaks ja puol Ikean kassillista säilytystilaa." Joel huokaisee. "Me tarvitaan studiolle erillinen huone pelkästään näille." Vastaan.

"Miten te olitte oikeen päätyny samaan sänkyyn?" Niko kysyy virnuillen. Yritän pysyä mahdollisimman neutraalina ja Aleksi vain hymyilee. "Mä en aio vastata." Ilmoitan. "Joo...ei hajuakaan miten se silleen eskaloitu." Aleksi naurahtaa vaivaantuneena.