27

76 11 2
                                    

Joel

Napakka ravistus olkapäilläni herätti minut studion nahkasohvalta. Raotin silmiäni ja erotin Nikon kasvojen lisäksi auringonvalon, joka pilkotti sälekaihtimien raoista, siitä huolimatta, että olin illalla sulkenut kyseiset härpäkkeet. En sentään ollut herännyt tuohon vitutukseen...

"Heräsithän sä", Niko totesi hymyillen ja irrotti viimein tiukan otteensa olkapäistäni. Ei hymyilyttäisi, jos tietäisit, kenen nimi on ensimmäisenä murhalistallani...

"Et sitten kotiin asti selvinnyt nukkumaan", Tommi naurahti ja ilmestyi vuorostaan näkökenttääni keittiön puolelta. En ilmeisesti pääsisikään toteuttamaan suunnitelmani ensimmäistä vaihetta vielä. Toisaalta, mitä voi olettaa. Ei Tommi ikinä myöhästele töistä, vaikka yöuninen onkin.

Haukottelin makeasti unen rippeitäni pois ja etsin katseellani mahdollisia muita läsnäolijoita, mutta tulin tulokseen, että olimme ainoat paikalle selvinneet. Minä kaikkien yllätykseksi ykkössijalla. Ihme, etteivät Niko ja Joonas olleet kulkeneet yhtä matkaa. Minun kannaltani se oli tietysti vain positiivinen asia.

"Porko on saikuttanu", Niko ilmoitti vastauksen ajatuksiini vilkaistuaan puhelimen näyttöään. Kaivoin oman puhelimeni takataskusta vain todetakseni, että akku oli kuollut. Kai tämäkin romu pitäisi joskus vaihtaa...

"Mä ilmotan sille, että menen käymään myöhemmin apteekin ja ruokakaupan kautta. Käyn tsekkaamassa samalla sen voinnin", Niko totesi käytyään lyhyen vuoropuhelun Joonaksesta Tommin kanssa. Paljoa ei jättänyt arvailun varaan, mikä oli todellinen syy tuon saikuttamiselle.

"Mitä vittua täällä on tapahtunu?" Kuului Aleksin huuto vessan suunnilta. Laskuni läsnäolijoista osuikin näköjään harhaan. Vittu mä unohdin sen peilin kokonaan.

"Täh?" Tommi kysyi Aleksilta, joka ilmestyi huoneeseen järkyttynyt ilme kasvoillaan vessanpeilin sirpaleita kantaen. Saat kohta tatuoinnin kaulaan...

Kaikkien hämmentyneestä järkytykseen vaihtelevat kasvot kääntyivät minun suuntaani. Kai se oli ilmiselvää, kuka täällä oli yöllä riehunut, vaikka periaattesessa Joonaskin saattoi olla osallinen. Osittain se kyllä tuon syyksi kääntyikin. Itse oli ajanut minut siihen mielentilaan.

"Mulla kävi pieni vahinko sen kanssa, sori", huokaisin lyhyesti ja könysin vihdoin ylös nahkasohvalta keittiötä kohti. Halusin vältellä muiden katseita ja kysymyksiä, mutta yön jälkeen on myös aina järjetön nestehukka. Toivottavasti kukaan ei ollut huomioinut mahdollisia veriläikkiä altaan pinnassa...

"Mikä vahinko? Miten sä vittu oot peilin onnistunu hajottamaan?" Aleksi jatkoi nauraen kyselyä aivan kuten olin odottanutkin. Ei siinä, minäkin olin nauranut katketakseni tilanteen sattuessa.

"Emmä tiedä, kunhan Porkon kanssa säädettiin", totesin hajamielisesti ja kulautin ison lasillisen vettä suoraan kurkustani alas. Ehkä aamun paras tunne.

"Porkosta puheen ollen mä kyllä voin käydä tänään illalla sitä hoivaamassa. Liikun kuitenkin sillä suunnalla, kun meen isompaan kauppaan ja on mulla muutenkin sille asiaa", jatkoin selostustani ennenkuin kukaan muu sai suun vuoroa.

"Okei no kaipa sille on yhdentekevää, kuka sinne menee", Niko totesi olkiaan kohauttaen. Tässä tilanteessa sillä oli Joonakselle paljonkin väliä, mutta onneksi muiden ei tarvinnut tietää siitä. Ja sen tekisin Joonakselle harvinaisen selväksi illalla, kun menisin kyläilemään.

***
Sanoja: 416

🕺🏼🕺🏼🕺🏼

Breath and you are dead || Blind ChannelWhere stories live. Discover now