Joonas
Joelin näköisen hahmon liikkeet kerrostaloni pihalla saivat minut vetämään pimennysverhot ikkunoideni suojaksi. En siis varsinaisesti ollut huolissani yksiöni ikkunoiden mielenterveydestä vaan omastani. Joelin käytös ja puheet studiolla saivat mielikuvitukseni laukkaamaan turhan lujaa ja ahdistus levelini hipoivat katon rajaa. Tiesin sisimmässäni, ettei Joel kykenisi niin järkyttäviin tekoihin, vaikka niistä uskalsi uhotakkin. Verhot siis suojasivat säröilevää mieltäni ja sen luomaa mielikuvaa siitä, että Joel astelisi pihamaalla Nikon ruumis mukanaan.
Pudistin päätäni karkottaakseni oksettavat ajatukset päästäni. Ahdistus oli jälleen ottanut mielestäni otteen enkä kyennyt ajattelemaan kunnolla sumun läpi, jonka keskellä aivoni tuntuivat sijaitsevan.
Olin harkinnut tosissani viranomaisille ilmoittamisesta Joelin puheiden jälkeen, mutta loppujen lopuksi ajattelin itse vain ylireagoivani. Ei Joel ikinä kykenisi sellaisiin tekoihin, vaikka kaipaisikin apua mahdollisimman nopeasti.
Sivuutettuani ajatuksen hätänumerosta olin päätynyt jälleen Nikon yhteystietojen kohdalle. En edelleenkään ollut varma, olinko valmis kertomaan tuolle kaikkea yksityiskohtia myöten, mutta ystävän olkapää oli todellakin se, mitä tässä hetkessä eniten tarvitsin, vaikka joutuisin puhumaan huolen aiheestani vain kierrellen.
Myös tämä mahdollisuus oli kuitenkin romahtanut, kun Niko ei useamman viestin ja puhelun jälkeen osoittanut elonmerkkejä. Päätin siis lukea rivien välistä enkä viitsinyt siirtyä kerrosta ylemmäs tuon oven taakse. Tuo oli, mitä luultavimmin jo mennyt nukkumaan tai saanut Joonas Porko - kiintiönsä täyteen tältä päivältä, joten en viitsinyt häiritä sen enempää.
Ahdistukseni kuitenkin edelleen muistutti läsnäolostaan ja aika ajoin kuulin rappukäytävästä kolinaa, joka sai jälleen mieleni hermo raunioille. Mutta eihän Joel tekisi mitään niin hirveää kuin mieleni antoi ymmärtää?
Vilkaisin lukemattomannen kerran puhelimeni näyttöä vain todetakseni, että Niko oli lukenut viestini ilman minkäänlaista reaktiota. Pala nousi kurkkuuni ja silmiäni alkoi kirvellä ikävästi. Oliko tuo tosiaan kyllästynyt minuun noin pahasti?
Käperryin pieneksi kasaksi keittiöni nurkkaan ja yritin taistella koko ajan rinnassa kasvavaa ahdistusta vastaan. Tarvitsin Nikoa enemmän kuin koskaan.
***
Sanoja: 282
Montakohan kertaa kirjottelin tän luvun uudestaan enkä edelleenkään oo tyytyväinen🫠mutta en nyt halua jäähä ikuisuudeks jumittamaan tähän, joten tässä pieni iltasatu🫶🏻
BINABASA MO ANG
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
