Breath and you are dead || Blind Channel

33

Joel

Päivän kääntyessä iltaan studio oli alkanut tyhjentymään hyvää vauhtia. Vessan peili oli taas minun ansiostani onnellisesti paikoillaan. Joonas oli lähinnä keskittynyt itkemiseen ja säpsähtänyt jokaista liikettäni. Tuo oli myös hetki sitten poistunut studiolta etunenässä Nikon kanssa, mikä vahvistutti päätöstäni siitä, mitä minun oli tehtävä tilanteen ratkaisemiseksi.

"Ajattelitko jäädä taas tänne yöks?" Tommi hymähti eteisestä minun maatessa edelleen sohvalla ilman ainuttakaan vihjettä siihen suuntaan, että harkitsisin kotiin menoa. Ei kyllä kieltämättä mikään paska idea. Kotona alkoi vain masentaa enemmän.

"Hetken vielä keräilen voimia tuohon järkyttävän pitkään kotimatkaan", hymähdin takaisin. Vaihdoimme heipat ja Tommi sulki oven perässään jättäen minut yksin studiolle. Tommi tulisi olemaan yksi vaikeimmista nimistä listallani. Tuo, kun sattui voimillaan ja pituudellaan voittamaan minutkin.

Pyörittelin luuria käsissäni ja mietin, minkä tekosyyn varjolla voisin vierailla Nikon luona vielä tänä iltana. Kunhan tuo ei ollut taas päättänyt järjestää Joonaksen kanssa yllästys yökylää.

Se fakta, että Joonas asui Nikoa vain kerrosta alempana vaikeutti aikomuksiani hitusen verran. Tuo saattaisi vahingossa nähdä minut ikkunasta tai parhaassa tapauksessa ilmestyä Nikon oven taakse juuri h-hetkellä. Onneksi Joonaksen mieltä oli niin helppo kontrolloida...

Kaivelin Nikon yhteystiedot puhelimestani ja nousin makuuasennostani istumaan. Kai minä voisin vain yksinkertaisuudessan kysyä tuolta, pääsisinkö pikaisesti käymään. Keksisin jonkun typerän verukkeen sitten kävelymatkalla. Ei minun erityisen pitkää keskustelua tuon kanssa tarvitsisikaan käydä...

"Voinko kävästä?" Lähetin kaksi sanaa sisältävän viestin Nikon numeroon ja siirryin keittiön puolelle tarkastelemaan veitsi valikoimaa. Tällä kertaa kyse ei vain olisi tatuoinnin tekemisestä.

***
Sanoja: 234

Olkaa hyvä tästä kauniin lyhyestä ja ytimekkäästä luvusta. Hyvää maanantaita ja uutta viikkoa kaikille!☀️