Joel
"Mitä helvettiä sä luulet tekeväs?" Tommin aidosti vihaa tihkuva ääni yhdistettynä tuon jämäkkään otteeseen ranteessani saivat värin valahtamaan kasvoiltani sekä typerän virneen vaihtumaan säikähdykseen. Pudotin refleksin omaisesti tyynyn Tommin otteessa olevasta kädestä ja yritin kiskoa raajaa takaisin itselleni tuloksetta.
"Se oli vaan läppä", naurahdin huomattavan hätääntyneellä äänensävyllä. Ranteeni ympärille kietoutunut käsi alkoi tosissaan ylittää kipukynnykseni. Taisin aliarvioida Tommin humalatilan tai tuon käsistä lähtevän voiman. Tai ehkä tässä kohtaa molemmat...
"Joo mäkin aina yritän läpällä tukehduttaa mun kaverit tyynyllä", Tommi sammalsi hieman pienimuotoisesta humalatilasta johtuen, mutta se tuntui vain vahvistuttavan tuon ärtymystä. Tai ainakin tuon ote ranteessani tuntui vain kiristyvän, jos se enää oli mahdollista.
"Tommi mulla ei kierrä veri", aloin toden teolla panikoida ja otin jalkanikin aseeksi päästäkseni tuon kuristavasta otteesta. Tunsin tukehtuvani, vaikka hyökkäys ei kohdistunutkaan kaulani alueelle.
Onnekseni tunsin otteen hellittävän ja lopulta käden palautuvan omaan käyttööni. Hengitin raskaasti ja vilkaisin rannettani, joka varmasti muistuttaisi Tommin kädestä vielä huomennakin. Tämän todellakin antaisin vielä samalla mitalla takaisin...
"Kerros nyt, mitä sä oikein touhuat", Tommi keskeytti ajatukseni ja loi minuun turhan tiukan katseen. Nielaisin kuultavasti ja kävin mielessäni kaikki mahdolliset hätävalheet läpi. Yksikään niistä ei vain kuulostanut edes omassa päässäni uskottavalta. Voisko ne mennä läpi Tommin humalassa oleville aivoille?
"Sori tätä ei ollu käsikirjotuksessa", tokaisin hämmentyen lievästi itsekkin sanoistani. Enemmän hämmennystä havaitsin kuitenkin Tommin humalaisessa katseessa. Joko nyt oli oikea aika juosta karkuun? Tai kenties lyödä tuota lasisella viinapullolla päähän?
"Joel, mitä helvettiä tää on?" Tommi vastasi pienellä viivellä. Nimenomaan tuon jälki junassa tulevat ajatukset ja toiminnot antoivat minulle tässä kohtaa suuren etumatkan.
Edes omat aivoni eivät kunnolla ehtineet prosessoida tapahtumia. Otin jalat alleni ja suuntasin ulos unohtaen jopa kengät studion eteiseen makaamaan.
Harpoin rivakoin askelin kohti asuntoani, vaikka tiesin, etteivät Tommin humalaiset jalat kantaisi lähellekkään näin nopeasti. Tai, mistä sitä lopulta tietää. Olin jo syvästi aliarvioinut tuon muut humalaiset kyvyt ja olin nyt päälaesta varpaiden kärkiin asti kusessa asian takia.
Pääni raksutti ylinopeutta jalkojeni tavoin. Vaihtoehtoja ei ollut erityisen montaa, mutta silti ehdin muuttaa mieltäni muutaman minuutin matkan aikana kymmeniä kertoja. Onneksi olin työssäni oppinut työskentelemään paineen alla...
Sängylläni makaava Joonas saattoi olla joko uhka tai mahdollisuus. Vaarana olisi, että tuo tekisi yhden liikkeen väärään suuntaan ja homma hajoaisi lopullisesti käsiin. Aivan kuin se ei nyt jo olisi yhden ruuvin varassa kannattelemassa tuhansia kiloja.
Toisaalta tuon haavoittuneisuus oli tullut harvinaisen selväksi. Saisin tuon uhkailtua mukaan suunnitelmaani naurettavan helpolla. Tiesin tasan tarkkaan mistä naruista tuota kuului vedellä.
Puuskutin pahemman kerran päästessäni yksiööni asti. Sängyn narahdus antoi minulle merkin siitä, että Joonas oli hereillä ja kiltisti samalla paikalla kuin lähtiessäni. Rauhoittavat toimivat pelottavan hyvin. Tai ehkä olin vain tosiaan onnistunut pääsemään tarpeeksi tuon ihon alle.
"Suunnitelmiin muutos. Sulle tuli nyt käyttöä", ilmoitin Joonakselle hengästyneellä äänelläni päästessäni tuon näkökenttään. Neljälle kädelle Tommi ei enää humalatilassa pärjäisi...
***
Sanoja: 455
Täällä taas🤝🏻
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
