Breath and you are dead || Blind Channel

18

Joel

Päässäni pyöri sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Joonaksen nyrkin osuma, oven paukautus sekä kuuluisat viimeiset sanat taistelivat valta-asemasta pääni sisällä, mutta joka tapauksessa kaikilla niistä oli suuri painoarvo.

En jaksanut ymmärtää, mitä olin tehnyt väärin ansaitakseni tuollaista kohtelua. Minä yritin hyvää hyvyyttäni tehdä parhaalle ystävälleni tatuointia ja vielä ilmaiseksi. Saatanan kiittämätön paska...

Nyt se tietysti luikkisi studiolle muiden selän taakse piiloon ja kertoisi täysin todellisuudesta poikkeavan tarinan. Kai minullakin oli sananvaltaa käsiteltävässä asiassa?

Neula ja lanka olisivat viimeiset asiat, mitä tyhjistä kaapeistani löytyisi, mutta käsivarressani sijaitseva isompi haava oli joka tapauksessa pakko hoitaa. Lääkäriin en näin pienen perustein olisi menossa. Sanokaa vaan suomalaiseksi.

Viimeinen puhtaana oleva t-paita, joka makasi pölyn kerääjänä vaatekaappini pohjalla sai korvata järeämmät aseet eli tässä tapauksessa neulan ja langan. Sidoin valkoisen t-paitani haavan ympärille. Kauankohan saisin ihastella valkoista väriä? 

Vilkaisin puhelinta viestitulvan toivossa, mutta ystäväni olivat selvästi jälleen kerran unohtaneet olemassa oloni. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni ystävyyssuhteisiin kuului se, että toista tuettiin oli sitten kyse mistä asiasta tahansa. Joten kertokaa minulle yksikin hyvä syy, miksi ystäväni eivät olleet jo lähettäneet onnittelu viestejä tai vaihtoehtoisesti muodostaneet oveni ulkopuolelle ovea uuden tatuointistudioni kunniaksi. On siinäkin ystävät...

Heikko fyysinen olemukseni pakotti minut istuutumaan sängylleni. Tunsin allani tutuksi tulleen mustakantisen muistivihkoni, joka sisälsi puolestaan tutuksi tulleet murhasaldoni. Viime päivät näyttivät vain muutamaa kymmmentä murhaa. Ei paha.

Jos ystäväsi puukottavat sinua selkään, onko heitä siinä kohtaa lupa puukottaa takaisin? Jos ystäväsi jättävät sinut vuotamaan kuiviin, onko heidät siinä kohtaa lupa jättää yksin vuotamaan kuiviin? En tekisi ystävilleni mitään, mitä he eivät olisi jo tehneet minulle. Kultainen sääntö...

Hymähdin ajatuksilleni ja käänsin muistivihkossani uuden sivun. Tuntui kuin sen mukana elämässäni olisi juuri auennut uusi sivu. Onpa syvällistä.

Valkoinen t-paitani oli muuttunut veren punaiseksi aivan kuin odotuksissani. Nyt se tiputteli vertani pisaroittain juuri käännetylle puhtaalle sivulle. Napsautin mustekynäni auki ja kirjoitin sivun yläkulmaan sanat "murhat, jotka eivät jääneet vain ajatuksen tasolle".

***
Sanoja: 315

Täällä taas ja lukukin on yhtä lyhyt, kun minun äikän kirjotustaidon koe.