31

81 13 4
                                    

Joel

Aamun ensimmäisten auringon säteiden paistaessa silmiin ja studiolle astellessani stressitasoni olivat harvinaisen korkealla. Stressi ei niinkään liittynyt itse työasioihin vaan siihen faktaan, että Joonas saattaisi, milloin tahansa möläyttää muille kohtaamisistamme, ellei parhaassa tapauksessa ollut sitä jo tehnyt. Toivottavasti eilinen opetus oli riittävä...

"Huomenta. Me lyötiin vetoo siitä, että, kuka teistä kolmesta tulee viimesenä. Sä yllätit meidät täysin", Aleksi naurahti, kun sain itseni raahattua eteisestä sohvalle asti. Tommi löytyi tuttuun tapaan rumpujensa takaa ja Olli oli vallannut sohvalta parhaan jalkatilan. Ei siis jäänyt mitenkään epäselväksi, ketkä muut olivat uhreja tässä vedonlyönnissä.

"Joo mä sain kerrankin itteni ajoissa ylös", naurahdin takaisin. Todellisuudessa minun ei tarvinnut edes huolehtia ylösnousemuksesta, kun olin ollut jalkeilla koko yön.

"Mitäs meillä on tänään ohjelmassa?" Olli kysyi laiskasti vasemmalta puoleltani. Ihme, että tuo oli selvinnyt kolmen parhaan joukossa paikalle. Tuon väsyneet kasvot viestivät siitä, että tuo oli vielä puoliksi unessa. Univelkaa tässä oli kyllä itse kullakin.

"Mulla menee näitten ääniraitojen kanssa varmaan useempi tunti. Te muut voisitte alkaa suunnitella ens kevään kiertueen settilistaa. Paitsi Hokka ja Porko, jotka saa hoitaa vessan peilin takasin paikoilleen", Aleksi vastasi ja käännähti tuolillaan kohdistaakseen katseensa seinää vasten nojaavaan pakettiin, joka puheista päätellen sisälsi uuden peilin. Tuo oli ilmeisesti taas johtaja-asemassaan tämän päivän...

Nyökkäsin hyväksyvästi tuon puheille Tommin ja Ollin tavoin. Yhteistyö muista eristettynä Joonaksen kanssa voisi tehdä ihan hyvää. Voisin samalla muistuttaa tuota tietyistä asioista, ettei ne vahingossakaan pääsisi unohtumaan.

Avaimen kääntyminen lukossa ja siitä seuraava tervehdyksien jako ilmoitti matti myöhästen saapumisen paikalle. Harvinaista kyllä, kello oli tasan yhdeksän eli normaalisti poiketen jopa viimeiset olivat ajallaan töissä.

"Hyvä tekin ootte ajoissa. Tulitteko samaa matkaa?" Aleksi kysyi itsestään selvän kysymyksen kääntämättä katsettaan kuitenkaan pois läppärin näytöstä. Saatanan työnarkomaani.

"Joo. Mä olin Joonaksen luona yökylässä", Niko vastasi samalla, kun repi ilmeisesti umpisolmuun mennyttä kengännauhaansa auki. Joonaksen ilme sen sijaan valahti ja tuo käänsi hätääntyneen katseensa minuun. Saatanan vasikka...

"Aijjaa. Sait sen ilmeisesti hoivattua kuntoon?" Esitin kysyvän lauseeni Nikolle, mutta pidin kuitenkin tiukan katseeni Joonaksessa, joka vältteli katsettani eikä ilmeisesti ollut halukas edes istuutumaan viereeni sohvalle.

"Joo. Hyvä vaan, että menin hoivaaman. Joonas raukka oli onnistunu polttamaan kätensä", Niko sanoi lapsen omaisella äänellä ja taputti Joonaksen päätä astellessaan tuon ohi viereeni sohvalle. Aina vaan paranee...

"Noniin. Voidaan käydä nämä keskustelut sitten ruokatauolla. Menkää Joel ja Joonas hoitamaan nyt se peili takasin seinälle", Aleksi alkoi hoputtamaan selvästi malttamattomana.

Vetäisin peilin lisäksi Joonaksen käsivarresta mukaani studion vessaa kohden. Nyt meillä tosiaan olisi puhuttavaa. Jos Joonas ei itse osaisi pitää turpaansa kiinni, minulla olisi vain yksi vaihtoehto. Nikosta olisi hankkiuduttava eroon vielä tänä iltana...

***
Sanoja: 418

🤌🏻🤌🏻🤌🏻

Breath and you are dead || Blind ChannelWhere stories live. Discover now