Joel
Pizza lähenteli miinusasteita sydämeni tapaan, mutta siitä huolimatta se katosi sisukaluihini ennätysnopeudella. Vatsalaukkuni todennäköisesti stressaantuisi yhtäkkisestä huomiosta ja oksentelisin kaiken puolen tunnin sisällä ulos. Puoli tuntia hiljaisuutta vatsalaukun suunnalta olisi jo tarpeeksi tyydyttävää. Mieleni "onneksi" piti huolen siitä, ettei kämpässäni ollut turhaa äänettömyyttä.
Eteiseni lattiasta oli selvästi tullut lempi paikkani. Vaikka tiesin Joonaksen lähteneen, jokin osa minussa toivoi, että tuo palaisi vielä takaisin. Olin pizzoineni linnottautunut oven eteen ja tarkistin vähän väliä puhelinta yhteydenottoja odottaen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan toivoin ystävieni ottavan yhteyttä. Edes oven taakse ilmestyminen ei olisi tehnyt pahaa...
Raaputin kuivunutta verta oikean käden rystysistä ja vilkaisin verellä koristeltua nyrkin kokoista jälkeä seinässäni. Tuota ei vakuutus korvaa.
Jokainen sekuntti ilman ystävieni yhteydenottoja sai minut enemmän vakuuttuneeksi siitä, että minä olin tässä se kusipää. Miksi olin huutanut heille?
Tunsin tutun tunteen sisälläni ottavan jälleen valtaa. Tällä kertaa tuo tunne vain kohdistui vain ja ainoastaan itseäni kohtaan. Yritin taistella mieltäni vastaan, joka vei minua lähemmäs reunaa. Reunaa, josta ei olisi paluuta.
---
Tuijotin vessanpeilikaapista kuvajaistani niin kauan, että alkoi oksettaa. Siihen ei onneks minun naamallani paljoa vaadittu ja yhdellä nyrkin liikkeellä kuva oli tuhottu ja vessani lattia koristeltu sirpalein.
Nostin yhden sirpaleen käteeni ja painoin kättäni nyrkkiin kunnes tummanpunainen veri alkoi tihkua valkoiseen altaaseen.
Hymähdin näylle ja nostin hupparini hihaa miettin, millaisen kauniin punaisen tatuoinnin taikoisin. Kaulani kaipasi tatuointia kipeämmin, mutta en halunnut aloittaa taidetta paraatipaikalta.
Painoin jo valmiiksi veressä olevan peilinosan ranteelleni ja aloin taiteilla särkynyttä sydäntä. Kipu poltteli ranteessa sekä kämmenissä, mutta kipu yhdistettynä vereen, joka jatkoi käsiäni pitkin matkaansa lavuaarin reunalle antoivat vain lisää potkua suoritukseeni.
Katsoin tyytyväisenä luomustani ja arvoin, mihin seuraavan tatuoinnin asettaisin. Minusta tulisi loistava tatuointiartisti, vaikka itse sanonkin.
Viskasin tylsistyneen sirpaleen lattialle ja noukin puhtaan käsiini asettaen sen hieman ranteesta taemmas. Äkillinen napakka pimpotus ovellani sai minut hätkähtämään ja terän viiltämään turhan syvän haavan käsivarteeni.
"Joel kiltti, avaa ovi niin jutellaan", kuulin jälleen rakkaan ystäväni Joonaksen äänen oveni takaa.
Tervetuloa. Oletko tällä kertaa pizzalähetti vai, tulitko kenties tatuointia hakemaan?
***
Sanoja: 326
🩸🩸🩸
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
