Breath and you are dead || Blind Channel

40

Joel

Se tunne oli jopa jollain tapaa huumaava. Tieto siitä, että ystäväsi luottaa sinuun 100% eikä tuolla ole pienintäkään ajatusta edes aivojen pimeimmässä kolossa siitä, mitä tulisin tekemään tuolle vielä saman vuorokauden aikana. Se antoi itselle mukavan vallan tunteen.

Se vallan tunne taskussani suuntasin leveän hymyn kera askeleeni kohti studiota. Mieleni teki jälleen räjähtää nauruun, mutta en halunnut päätyä suljetulle osastolle nyt, kun asiat olivat parhaimmillaan. Joonas oli kehoa myöten hallinnassani ja pääsisin yliviivaamaan listaltani toisen nimen vielä tämän illan aikana.

Olin saanut Tommin houkuteltua kanssani studiolle naurettavan helposti. Olin vain yksinkertaisesti vihjaissut pään nollaamisesta ja tuo oli ollut satasella mukana. Kai tämä Nikon yllättävä katoaminen oli saanut kaikki hieman raiteiltaan. Minun suunnitelmiani se tuntui vain tehostavan.

Yritin parhaani mukaan peitellä suorastaan kukoistavaa olemustani päästessäni Tommin kanssa samaan tilaan. Tuon epäilykset olisivat heränneet aika äkkiä, jos olisin pysytellyt psykopaattisessa hymyssäni. Vedin siis naamani samanlaiseen tyhjään katseeseen tuon kasvojen alla ja otin suuren hörpyn Tommin tarjoamasta viinapullosta.

"Mitäs sä?" Tommi kysyi jo selvästi hieman päihtyneenä. Sekin fakta vain tuki päässäni muodostunutta suunnitelmaa. Tiesin Tommin fyysisen olemuksen päihittävän omani, joten koin helpoimmaksi juottaa tuon sammumispisteeseen. Näköjään tuo kuitenkin hoiti hommaa puolestani suhteellisen hyvää tahtia.

Kohautin hartioitani välinpitämättömästi ja aukaisin minun taskussani kulkeneen viinapullon korkin. Ajatuksenani ei tietenkään ollut itseäni juottaa samanlaiseen kuntoon Tommin kanssa, mutta kulissia oli hyvä pitää yllä vielä tässä kohtaa.

"Mua vähän huolestuttaa se Niko", Tommi jatkoi keskustelua tuon viinapullon lähennellessä pohjia. Ennätysnopeudessa tuo oli kyllä pullonsa tuhonnut. Olin heittänyt ideani ilmoille alle puoli tuntia sitten. Hyvä vain, jos saisin tämän osuuden nopeasti pois alta. Pääsisin taas hoivaamaan Joonasta...

"Niin. Se ei tosiaan avannu ovee eikä sen asunnostakaan kuulunu mitään elonmerkkejä", jatkoin jutustelua, vaikka en ollut varma, oliko Tommi enää täysin tässä maailmassa. Yritin vain pitää tarinaa yllä siitä, että olisin muka vieraillut aiemmin Nikon asunnolla Joonaksen kanssa.

Tommi vastasi vain pamauttamalla tyhjän viinapullonsa pöydälle. Hyvä, jos maistui. Kyllä minäkin mieluiten päiväni päättäisin umpikännissä.

"Miks me ei kysytty muita mukaan?" Tommi esitti kysymyksen, jota olin jollain tavalla jännityksellä odottanut. En ollut vielä keksinyt yhtäkään loogista vastausta kysymykseen.

"Ota lisää viinaa", tokaisin väistääkseni kysymyksen ja tyrkkäsin oman pulloni tuolle, jota olin vain tyytynyt pyörittelemään käsissäni.

Tommi kaatoi myrkkyä lisää kurkustaan alas ja laski sitten päänsä lepäämään takana olevaan seinään. En tiennytkään, että tuo reagoisi näin vahvasti Nikon katoamiseen. Yleensä tuo oli nimenomaan se, joka piti kaikki muut kasassa tällaisessa tilanteesa. Ei Tommikaan ilmeisesti ollut niin vahva, kun antoi ymmärtää.

Katselin tarkkaan Tommin pikkuhiljaa kokonaan kiinni painuvia silmiä tutun hymyn hiipiessä kasvoilleni. Studiosta ei voinut tehdä yhtä sotkuista rikospaikkaa kuin Nikon asunnosta, joten oli turvauduttava muihin keinoihin. Onneksi vaihtelu virkistää.

Pieni pelko niskassani tartuin yhteen studion sohvalla lepäävistä koristetyynyistä ja tökin Tommia muutaman kerran kylkeen varmistaakseni tuon sammumistilan. En kaivannut yhtäkkistä takaisin iskua.

Pelko siitä, että Aleksi tai Olli ilmestyisivät studiolle ei myöskään ollut täysin aiheeton, joten halusin kaikkia ajatellen hoitaa Tommin nopeasti tuonpuoleiseen. Onneksi Aleksin ja Ollin nimet komeilivat heti seuraavana listallani. En minä heitä sentään voisi unohtaa.

***
Sanoja: 488

Noksu oli ja meni ja elämänhalu siinä mukana🥰🤌🏻