Breath and you are dead || Blind Channel

43

Joonas

Asioita alkoi tapahtua niin tiuhaa tahtia, ettei kehoni tai etenkään rikkinäinen mieleni ja 2 minuuttia sitten särkynyt sydämeni tahtonut pysyä mukana. Joel ilmestyi jälleen silmieni alle ja huojuvia askelia ottava Tommi seurasi tuon esimerkkiä. En varmaan ikinä ollut nähnyt Tommia tuollaisessa kunnossa. Jostain syystä aavistin Joelin näppien olevan mukana tässäkin asiassa.

Vilkuilin vuoron perään molempia ja puristin hetki sitten käsiini ojennettua tyynyä rintaani vasten. Sain Joelilta merkitsevän katseen, jonka tiesin tarkoittavan, että minun pitäisi toimia. Näin tuo oli minua hetki sitten ohjeistanut päätöntä suunnitelmaa laatiessaan. Tunnistin myös tuon käsien liikkeen. Tuo tarraisi humalaiseen Tommiin kiinni näillä millisekunneilla.

Kaikesta huolimatta tilanne oli jopa jollain tasolla koominen. En ollut kuullut edes tervehdyksien vaihtoa oven avautuessa ja sulkeutuessa hetkeä aiemmin. Yhä edelleen kaikki kolme seisoimme mykkinä kuin odottaen, että joku muu rikkoisi kiusallisen hiljaisuuden, vaikka tämän tilanteen hiljaisuus muistutti enemmänkin ahdistavaa.

"Haluaako joku kertoa, mitä helvettiä täällä tapahtuu?" Tommi kysyi hieman sammaltaen ja otti samalla seinästä tukea toisella kädellään. Päässäni pyöri pitkälti sama kysymys, joten olisi syytä osoittaa se suoraan Joelille...

"Joel, haluutko sä puhua jostain?" Otin tilanteeseen täysin uuden lähestymistavan ja siirsin katseeni seinää vasten nojaavasta Tommista jälleen Joeliin, joka näytti silminnähden hämmentyneeltä. Toivottavasti tuo sama hämmennys talloisi tuon suunnitelman.

"Miten niin?" Joel kysyi. En havainnut tuossa minkäänlaista epäilyä minua tai tilannetta kohtaan, joten uskaltauduin laskemaan halityynyni takaisin sängylle Joelin katseen alla. Taputin paikkaa vieressäni ja sain Joelin muutaman varovaisen vilkaisun ja askeleen jälkeen siirtymään sängylle. En välttämättä olisi halunnut tuota vierelleni juuri nyt, mutta päässäni hetki sitten rakentunut suunnitelma teki siitä lähes pakollista. Kyllä minäkin osasin laatia sellaisia ja päästä Joelin ihon alle...

"Joel sulla ei oo kaikki hyvin. Ei oo ollu pitkään aikaan. Kerro mulle, mikä tää juttu on", kehotin Joelia mahdollisimman lempeällä äänensävyllä ja uskaltauduin jopa laskemaan käteni tuon käden päälle, vaikka Joelin reaktiot ja mielialan vaihtelut olivat täysin arvaamattomia. Tuo voisi puhua tästä aiheesta lääkärille heti, kun saisin vinkattua Tommille äänettömästi Joelin silmien alla, että soittaisi hätänumeroon. Ei mikään maailman helpoin tehtävänanto varsinkaan, kun toinen osapuoli oli päihtyneenä.

"Mulla on paha olla...", Joel kuiskasi ihan hiljaa ja laski katseensa lattiaa kohti. Jäin odottamaan tarinan jatkumista ja nyökyttelin myötätunnon merkiksi. Samalla loin varovaisen katsekontaktin Tommin kanssa ja nyökytin päälläni kylpyhuonetta kohti, jotta tuo tajuaisi jutun juonen. Kuten odotetua Tommi ainoastaan loi minuun hölmistyneen ja humalaisen katseen. Saatanan idiootti...

"Johtuuko tää kaikki sun isästä?" Jatkoin keskustelua Joelin kanssa huolestuttavan pitkän hiljaisuuden päätteeksi. En muista, milloin viimeksi meidän porukassa olisi jaettu näin paljon hiljaisia hetkiä.

"Älä puhu mulle mun isästä!" Joelin ääni korosi niin monta desibeliä yllättäen, että Tommi kaatui selälleen lattialle ja minä pakenin jälleen seinää vasten. Joel sen sijaan pomppasi seisomapaikalle odottamattoman kiihtyneenä. Suunnitelma kusi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin...

"Okei sori...", yritin vielä epätoivoisesti pelastaa tilanteen pelokkaalla äänelläni. Tällä kertaa pelkäsin ihan tosissani. En muista, milloin viimeksi olisin nähnyt Joelin näin vihaisena. Nyt vielä tiesin, mihin tuo oli kykenevä.

"Lopeta jo toi paskan jauhaminen!" Joel jatkoi tärykalvot särkevää huutoaan ja poimi jalkojensa juuresta tyhjän lasisen viinapullon. Oli ilmeisesti maistunut, sillä tuo ei todellakaan ollut ainoa kappale.

"Tommi varo!" Tajusin Joelin aikeet ja nopeat liikkeet liian hitaasti. Tuo rikkoi pullon edelleen selällään makaavan Tommin päähän saaden tuon tajun katoamaan lopullisesti.

Tuijotin tapahtumaa järkyttyneenä enkä vieläkään uskaltautunut liikkumaan seinän viereltä. Halasin polviani uskaltamatta vilkaista Joelin kasvoja. Pelkkä niiden näkeminen olisi varmaan ajanut minut tajuttomaksi, vaikka tällä hetkellä se ei kuulostanut yhtään huonommalta vaihtoehdolta.

"Nyt me hoidetaan tää homma loppuun", Joel totesi nyt jo normaalilla äänensävyllä, mutta pystyin silti havaitsemaan vihan sen keskeltä. Kylmät väreet lähtivät liikkeelle selässäni ja tunsin jalkojeni tavoittavan lattian ensimmäisen kerran pitkään aikaan.

Joel repi minut ja tyynyn mukaansa lattialle ja tyrkkäsi tutuksi tulleen tyynyn jälleen käsiini. Tuo ei enää sanonut sanakaan, mutta osoitti katseellaan, mitä minun kuuluisi tehdä. Seisoisin täristen Joelin rikkinäisen pullon ja Tommin tajuttoman kehon välissä. Olin täysin jumissa.

***
Sanoja: 626

Jännitys tiivistyy jälleen🤌🏻