Joonas
"Joel, mikä kestää?" Huutelin turhautuneena ystävälleni, joka hääräsi oletettavasti tatuointikoneensa kanssa vessassa. En edes tiennyt tuon omistavan kyseistä kapistusta tai ainakaan tietävän, miten sitä ajetaan.
Joelin kaatopaikkaa muistuttava kämppä sekä epänormaali käytös saivat minut koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, ettei tuolla ollut kaikki kunnossa. Hälytysmerkkejä oli nyt liikaa jaossa.
"Joel?" Huutelin uudestaan, mutta tuo päätti jättää minut toistamiseen ilman vastausta. Nousin syvän huokauksen saattelemana ylös Joelin petaamattomalta sängyltä ja huomioni kiinnittyi verivanaan, joka mutkitteli Joelin mukana vessaa kohti.
"Joel, ootko sä satuttanu ittes?" Kysyin nyt jo enemmän huolestuneena kuin turhautuneena ja kahdella askeleella olin avonaisella vessan ovella, jossa Joel seisoi selkä minuun päin veren ja lasinsirpaleiden keskellä.
"Joel, mitä helvettiä tää on?" Kysyin ääneni korottuessa järkytyksen myötä. Yritin koota palapeliä päässäni ja päästä ymmärrykseen siitä, mitä olin juuri näkemässä tai todistamassa, mutta palapelistä joko puuttui suurin osa paloista tai sitä ei ylipäätään ollut olemassa.
"Mihin sä haluat sen?" Joel avasi viimein suunsa ja kääntyi minua kohden lasinsirpale kädessään. Tuon ylös käärityt hupparin hihat paljastivat syyn hetki sitten bongaamalleni verivanalle.
"Joel, sä tarviit apua", totesin entistä järkyttyneenpä ja astuin kuin automaatiosta pari askelta taaksepäin. Oikea käteni hapuili farkkujeni takataskuun puhelimen toivossa. Tässä tarvittiin minua järeämpää ammattilaista.
"Laita se puhelin pois", Joel sihisi hampaidensa välistä ja asteli minun ottaman turvavälin takaisin. Aloin peruuttaa asunnossa pidemmälle Joelin seuratessa joka askeleella. Järkevä ihminen olisi varmaan peruuttanut mieluummin ulko-ovea kohden. Mutta, eihän minulla ollut mitään pelättävää parhaan ystäväni seurassa?
"No, mihin? Vai, annatko sä mulle vapaat kädet?" Joel jatkoi kyselyä minun jäädessä loukkuun tuon ja seinän väliin. Sydämeni alkoi takoa lujempaa ja käteni puristuivat itsepuolustukseksi nyrkkiin.
"Me ollaan parhaita kavereita", sanoin tietämättä oikeastaan, mihin sillä edes pyrin. Tuo ei ollut se Joel, jonka tunsin...
"Rauhotu. Mä teen sulle vaan tatuointia", Joel naurahti rennosti ja tarttui toiseen käteeni huolimatta siitä, että se oli rystyset valkeina puristettu nyrkkiin.
"Tähänkö?" Joel kysyi nostettuaan hupparini hihaa ja painoi nyt lasinsirpaletta rannettani vasten. Suuni aukoi tyhjää ja jalkani tuntuivat liimautuneen lattiaan kiinni.
Tunsin ihoni särkyvän ja veren alkavan tihkua Joelin puristaessa lasinsirua tiukemmin rannettani vasten. Yhdellä nyrkin heilautuksella tuon ote oli irronnut ja "tatuointikone" pudonnut kolisten lattialle.
Joelin kyyristyessä pitelemään kasvojaan näin viimeisen tilaisuuteni tulleen ja pakotin jalat alleni. Itse pakotit minut äärimmäisiin tekoihin. Toivottavasti kirpaisi...
"Vitun hullu!", huusin viimeiset sanani sanani Joelille ennenkuin paiskasin oven välillämme kiinni. Viimeinen kerta, kun vierailin tämän oven takana.
***
Sanoja: 386
Onpas ihanan rentoa luettavaa🥰
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
