42

66 14 4
                                    

Joonas

"Ei käy", totesin väsyneellä äänellä kesken Joelin holtittoman selityksen siitä, mitä seuraavaksi tulisimme tekemään. Rauhoittavat olivat tehokkaasti imeneet minusta kaiken energian ja oloni oli huomattavan huumattu, mutta kykenin silti ymmärtämään jokaisen sanan Joelin sairaasta suunnitelmasta. Kääntäisin kylkeäni tälle monologille, vaikka olisin haudassa.

Joel pysähtyi levottoman olemuksensa kanssa ja naurahti jokseenkin pilkallisesti katse naulittuna minun edelleen makuuasennossa olevalle keholleni. Tämä yhteinen tekeminen ei varsinaisesti motivoinut minua liikkumaan tästä yhtään minnekkään. 

"Tommi pääsee Nikon seuraks sinne jonnekkin. Mä ajattelin jopa luoda valokuva-albumin niiden muistolle", Joel tokaisi ylpeyttä äänessään. Sellaista ylpeyttä, joka sai oksennuksen nousemaan kurkkuuni.

Tunsin sängyn painuvan aavistuksen verran alaspäin Joelin löytäessä paikkansa viereltäni. Kavahdin seinää kohden niin paljon kuin suinkin kykenin. Voi, kun tuo seinä nielisi nyt minut tai vaihtoehtoisesti Joelin mukanaan. Joka tapauksessa en ollut halukas jakaamaan sänkyä tuon psykopaatin kanssa. Tuntui pahalta edes puhua hänestä parhaan ystäväni nimellä.

"Niko ei ole kuollut", töksäytin hampaita kiristellen. Todennäköisesti tämä oli vain jokin Joelille mielihyvää tuottama sairas leikki ja tuo piti Nikoa vankina jossain minun tavoin ja syötti sille samoja valheita kuin minulle. Tästä tulisikin hyvä saippuasarja.

"Ootappas", Joel hymähti ja alkoi tutkia puhelintaan. Joko se nyt tajusi soittaa itselleen ammattiapua?

"Kato, kun on nättejä", Joel tokaisi sama ylpeys äänessään loistaen ja käänsi puhelimensa näytön minun kasvojani kohden. Minua ei varsinaisesti juuri nyt kiinnostanut ihailla tuon gallerian kätköjä.

Väsynyt ja kyllästynyt ilme valahti kasvoiltani alle sekunnin sadasosassa. Tunsin saman pahan olon lähtevän liikkeelle vatsassani, mutta tällä kertaa se ei johtunut Joelin naamasta vaan silmieni alle asetetusta Joelin mainostamasta valokuva-albumista.

Tunnistin mallina toimineen henkilön jo pelkästään selkä puolelta napatuista otoksista, mutta silmieni valuessa alas päin pelkoni vahvistui ja tunnistin hyvän ystäväni kasvot. Tunnistin kasvot, jotka olivat jähmettyneet samaan asentoon ja samaan järkyttyneeseen ilmeeseen. En tosin tiedä, olivatko Nikon vai minun kasvot enemmän järkyttyneet tällä hetkellä.

"Kato, miten nätisti toi verilammikko on levittäytyny tohon. Harmi, ettei tullut tallennettua sitä hetkeä videolle", Joel selitti samaan aikaan innoissaan ja ylpeänä. Älä huoli, sain kuvan kasattua päässäni ihan ilman videoitakin.

Vilkaisin Joelin säteileviä kasvoja. Se yhdistettynä juuri todistamaani kuvasarjaan sai oksennuksen nousemaan kurkun kautta aina suuhun asti. Annoin ylen suoraan Joelin lakanamattomalle sängylle ja sain itse syypään pomppaamaan 5 metriä ilmaan.

"Olisit ees varottanu", Joel nauroi minun vielä jatkaessa toimitusta. Itse en vain jostain tuntemattomasta syystä löytänyt tilanteesta mitään humoristista.

Vihasin tapaani reagoida asiaan, sillä tiesin Joelin tavoitelleen juuri tätä. Asiaa vahvisti myös tuon korvia vihlova nauru. Ihme, jos säästyi naapureiden valituksilta. Sen verran paljon volyymia tuon äänihuulista lähti.

Ovelta kuuluva napakka pimpotus ja sitä seuraava loputon oven hakkaaminen saivat minut havahtumaan oksennus hetkestäni. Tässä kohtaa fyysinen paha olo olisi jopa toivottavaa. Sen väistyessä olin kokonaan henkisen pahan olon armoilla. Verkkokalvoillani oli kuvia, jotka eivät ehkä koskaan poistuisi sieltä.

"Se on Tommi. Ota toi", Joel ilmoitti ja kuulin tuon äänestä, että hätäännys tuli ylpeyden tielle. Montakohan eri sivupersoonaa tuon pään sisältä mahtoi löytyä?

Jäin tuijottamaan käteeni tyrkättyä tyynyä Joelin kadotessa ovea kohden. Yritin kelata päässäni tuon aiemmin laatimaa suunnitelmaa ja keksiä sille vaihtoehtoisen ratkaisun, mutta Nikon kasvot peittivät kaiken muun alleen.

Niko oli kuollut. Niko oli kuollut ilman, että ehdin hyvästellä tuota. Niko oli kuollut hyvän ystävänsä käden kautta, johon tuo oli erehtynyt luottamaan. Tunsin elämän merkityksellisyyden katoavan kehostani ajatukseni mukana. Halusin mennä Nikon luokse.

***
Sanoja: 532

Iltasatu🥰

Breath and you are dead || Blind ChannelWhere stories live. Discover now