Joonas
"Hyi helvetti! Mitä toi on? Maistuu ihan kuselta!" Huudahdin hörpättyäni Nikon lasista turhan ison kulauksen. Olimme kaikkien yllätykseksi päätyneet näin lauantai-illan kunniaksi baariin Joelia lukuunottamatta. Sillä taisi kerrankin olla vähän mukavampaa tekemistä ja janoni päästä juoruamaan muille jätkille oli suurempi kuin janoni Nikon juoman jäljiltä. Olin vältellyt aihetta Joel koko illan pitääkseni turpani kiinni.
"Se näyttääkin ihan kuselta. Ootko varma ettei se oo ihan sitä itseään? Ois aika täydellinen pränkki käydä kusemassa lasiin vessojen nurkalla ja sitten tarjota sitä kaverille, joka ei kieltäydy ilmaisista juomista. Vittu mä olen nero", Tommi puheli vastapäiseltä sohvalta ja sai minut tosissani kyseenalaistamaan juoman ulkonäköä. En ollut edes nähnyt Nikon itse koskevan kyseiseen juomaan.
"Maista sitä", sanoin tuimasti tyrkäten lasia omasta kädestäni Nikoa kohden saaden miehen nauramaan kovaan ääneen. Minua ei kyllä naurattanut yhtään.
"Jätkä oikeesti joi sitä!" Niko nauroi niin paljon, ettei meinannut saada puhuttua sen lomasta ja kuulosti siltä, että tukehtuisi kohta. Olisipa traaginen menehtyminen.
"Voi vittu. Sinne meni mun nerokas idea", Tommi tuhahti Aleksin ja Ollin nauraessa kuorossa Nikon kanssa. Nuo olivatkin aloitelleet mukavasti ennen baaria.
"Oikeesti? Et sä mikään Joel Hokka ole", totesin saatuani järkytykseltäni suuni auki ja tajusin samalla itse vahingossa aloittaneeni keskustelun Joelista. Olisitte itsekkin vähän ulapalla, jos olisitte juuri juoneet Nikon kusta...
"Miks se ei muuten tullut?" Tommi tiedusteli minulta muiden haukkoessa happea naurukohtauksensa jälkeen. Kosto tulee olemaan suloinen.
"No musta tuntuu, että se haluais kertoo ihan ite", puhelin kierrellen saaden muiden jätkienkin huomion kiinnittymään itseeni.
"No nyt muakin alko kiinnostaa. Onko sillä kaikki hyvin? Miks se ei vastaa puheluihin eikä viesteihin?" Olli kysyi sohvalta, jonka jakoi Tommin kanssa. Aleksi löytyi heidän välistään. Pikkuinen. Olin ohimennen maininnut jätkille Joelin kauppareissusta ja sen draammattisesta päätöksestä, jonka takia olin päätynyt Joelin ovelle keskeyttämään niin ikävästi.
"Noh saattaa se laittaa kaiken väsymyksen tai huonon olon piikkiin, mutta todellisuudessa siltä löytyy sieltä vieras", vastasin ääntäni madaltaen ja kumarruin lähemmäs pöytää välillämme. Kusi-Niko oli vallannut paikan vierestäni ja liikkui mukanani.
"Täh? Onko se löytänyt uusia kavereita ja hylännyt meidät?" Aleksi kyseli ääni hieman sammaltaen. Tuo oli selkeästi nauttinut meistä viidestä eniten ja se kostautuisi meille myöhemmin, kun raahaisimme tuota kotiin. Mutta kaveria ei jätetä oli tilanne, mikä tahansa.
"Siis, onko sillä siellä joku muija?" Tommi kysyi kasattuaan palapelin aivoissaan muita nopeammin. Aleksilta palapelin palat olivat kokonaan hukassa ja heilautin vain kättäni tuon vastaukselle.
Nyökkäilin kiivaaseen tahtiin yrittäen peittää innostustani. Olin kuin ylpeä isä. En edes muista, milloin viimeksi Joel olisi päässyt niihin hommiin.
"Mennään sen ovelle ja otetaan selvää, kuka se on", Niko puheli innostusta äänessään ja oli jo hyvää tahtia nostamassa persettään sohvasta ennekuin vedin tuon olkapäästä takaisin.
"No eikä mennä. Mä häiritsin sitä jo tänään kahdesti, eikä se kyllä ilahtunut. Se varmaan murhais meidät, jos ilmestyttäis koko sakki sen oven taakse", naurahdin ja osoitin välillä huomiotani myös kädessäni lepäävälle lasille-lasille, joka ei enää sisältänyt Nikon kusta.
"Mutta me voidaan udella kaikki sitten maanantaina yksityiskohtia myöten. Ette vaan kerro sille, että minä juorusin", jatkoin nähtyäni muiden pettyneet ilmeet kiellettyäni hupiretken.
"Jes! Sille!" Niko huudahti ja kohotti tuoppinsa ilmaan meidän muiden seuratessa esimerkkiä. Olisi edes vahingossa ottanut pöydältä väärän lasin. Älä hörppää väärästä juomasta-peli oli läheisesti läsnä.
"Mä käyn kusella ja tiskillä", totesin tuoppini huutaessa tyhjyyttään ja rakkoni puolestaan päinvastaista.
Ahtauduin Nikon ja pöydän välistä tieni pois ja ihan "vahingossa" tyrkkäsin Nikon kusta sisältävän astian suoraan itse paholaisen syliin. Sinne meni haaveeni hauskasta pelistä, mutta toisaalta siinä pelissä häviäjä olisi saattanut olla minä itse. Näin oli parempi ja oikeastaan aika reilua.
"Joonas mun omat kuset on mun housuilla!" Niko huudahti järkyttyneenä ja nostin tyhjentyneen lasin takaisin pöydälle. Harmi, meni hyvä juoma hukkaan.
"Sun kuset on mun vatsalaukussa", totesin virnistäen ennenkuin katosin nurkan taakse vessoja kohden. Mitä minä sanoin-kosto on suloinen.
"Porko perkele!"
***
Sanoja: 615
Välillä muittenkin näkäkulmaa, kun Joelin💅🏻
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
