Joel
Hyräilin itsekseni tyytyväisenä sytkärin kuumentaessa puukkoa. Mikä harmi, ettei virallinen tatuointikoneeni eksynyt mukaan, mutta ehkä tämä ajoi saman asian. Mieleeni ei juolahtanut aamulla kotoa lähtiessäni, että joutuisin näihin hommiin tämän päivän aikana, mutta elämä yllättää. Kai sitä pitää osata soveltaakkin hankalissa tilanteissa.
Vilkaisin vessan peilistä kasvojani, joista ei onneksi paistanut meikkivoiteen ansiosta Joonaksen nyrkin isku. Meikkejä kyllä löytyi kaapeistani, mutta ruoka ja muut perustarpeet sattuivat puuttumaan. Joonaksen iskun kyllä ottaisin vielä takaisin, mutta nyt ei ollut oikea hetki sille.
Sujautin sytkärin takaisin taskuuni ja suuntasin askeleeni sohvaa kohden, jolla Joonas onneksi makasi edelleen taju kankaalla. Kai sitä pitäisi nukuttaa vähän väkivaltaisemmin keinoin, jos tuosta sattuisi heräämään ennen aikojaan...
Tatuointikoneena sai tällä kertaa toimia studion keittiöstä löytämäni puukko. Sytkäri oli joskus tietämättäni unohtunut hupparini taskuun, mutta näköjään ihan hyvän tarkoituksen puolesta. Edes tupakkaa en ollut saanut useampaan päivään kaupassa käynnin viivyttelyn vuoksi. Kaipa senkin asian voisi viimein hoitaa kotimatkalla.
Tutkailin Joonaksen ranteeseen piirtynyttä viiva tarkemmin ja pohdin vaihtoehtoja sille, mitä siitä saisi taiteiltua. Kai tuosta muutaman mutkan kautta saisi vielä särkyneen sydämen väännettyä. Sitten meillä olisi täydellisesti kaveritatuoinnit.
Hymähdin tyytyväisenä ideaani ja vilkaisin omaa vastaavaa tatuointia ranteessani. Haluaisin niistä mahdollisimman identtiset, joten tässä kohtaa jo Joonaksen ranteeseen piirtynyttä viivaa piti hieman vahvistaa.
Painoin puukon varovasti Joonaksen ranteelle ja vetäisin jo aiemmin syntyneen viivan syvemmäksi. Eipä ainakaan häviäisi siitä parin viikon sisään.
Kuulin Joonaksen mumisevan muutaman viillon jälkeen ja käänsin pikaisesti katseeni tuon kasvoihin peläten jo herättäneeni tuon. Kai tästä nyt jonkinlainen kivunaalto aiheutui, mikä varmasti häiritsi tuon kauneusunia. Mutta eivät tatuoinnit täysin kivuttomia olleetkaan. Loppu tulos olisi kuitenkin palkitseva.
Muutaman koukeron ja viillon myötä tatuointi oli valmis ja jäin ihastelemaan työni tulosta asettaen oman ranteeni Joonaksen vastaavan viereen. Eivät ne täysin identtisiä olleet, mutta varmasti tunnistaisi kaveritatuoinniksi.
Joonaksen oma valui vielä verta kastellen tuon hupparin hihan. Mutta korostaakseni asian luonnollisuutta: minunkin omani oli tihkuttanut alkujaan verta, eikä ollut vieläkään punoitukseen nähden täysin parantunut. Kyllä niistä vielä hyvät tulisi.
Toinen osa minusta käski jättää Joonaksen yksin tajuttomana studiolle, mutta toinen osa muistutti, että minun oli pakko pitää huoli siitä, että tuo nousisi jaloilleen. Ei Joonaksen nimi ollut ensimmäisenä murhalistallani.
***
Sanoja: 348
Saatte taas iltasadun🥰
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
