Joonas
Valutin hanasta kylmää vettä käsivarrelleni kyynelten kastellessa poskeni ja sumentaessa näkökenttäni. Joel oli poistunut vähin äänin jättäen minut yksin palovammani kynsiin. En ollut yhtään tietoinen sen vaarallisuus asteesta, mutta parempi niin. Lääkäriin en ollut joka tapauksessa menossa.
Pyörittelin päässäni ajatusta Nikolle soittamisesta tai suoraan tuon oven taakse menemistä, mutta Joelin puheet saivat minut turhan epävarmaksi. Palovamma kädessäni osoitti tuon olevan tosissaan.
Kävin tärisevin käsin tonkimassa puhelimeni lakanoideni välistä. Hätänumeroon soittaminen olisi varmaan ollut viimeistään tässä kohtaa kaikkien kannalta paras ratkaisu, mutta en tiennyt ollenkaan, miten kertoisin tilanteesta. En osaisi kertoa edes Nikolle tilanteen vakavuudesta.
Muutaman epäröivän liikkeen jälkeen päädyin lähettämään Nikolle viestin, jossa pyysin tuota käymään luonani. Viesti kuulosti jo omaan korvaani turhan paniikin omaiselta. Eihän Joel minulle voisi suuttua, jos puhuisin Nikolle vain yleisellä tasolla, enkä ottaisi tuon nimeä mukaan keskusteluun...
Hätäinen viestini ulottui ilmeisesti myös Nikon ymmärrykseen ja alle minuutin kuluttua kuulin pimpotuksen oveltani. Nikon huolehtiva persoona oli todellakin se, mitä tässä tilanteessa eniten tarvitsin.
Pyyhin pikaisesti kyyneleistä märät poskeni ja vedin hupparin päälleni palovamman peitoksi. Ei sen tarvinnut ainakaan ensimmäinen asia olla, mitä Niko minusta näkisi...
"Mikä on? Eiks Joelin pitäny huolehtia susta?" Niko lateli kysymyksiä ennen kuin olin ehtinyt pyytää tuota edes sisälle asuntooni. Otetaan vain uteliaat naapurinikin mukaan tähän soppaan.
"Tuu sisään", hymähdin Nikolle ja astuin askeleen sivummalle helpottaakseni kyseistä toimenpidettä. Tällä kertaa olin tarkastanut ovisilmän pariinkin otteeseen, mikä varmasti herättäisi Nikon epäilyksiä punertavien silmieni lisäksi. Ei oven avaamiseen mennyt luonnollisesti noin kauan etenkään, jos pyytää toisen kylään. Tämä tilanne vain oli luonnollisesta harvinaisen kaukana...
"Kun se...kun m-mä", aloin änkyttää Nikolle oven sulkeuduttua takanamme ja Nikon osoittaessa minulle kysyvän katseen. Tunsin tutun puristavan tunteen rinnassa tekevän tuloaan ja uusien kyyneleiden ilmestyvän silmiini.
"Hei ihan rauhassa", Niko sanoi huolestuneena ja veti minut varovasti halaukseen. Aloin huutoitkeä tuon olkapäätä vasten. Tuon kosketus tuntui samaan aikaan pelottavalta ja rauhoittavalta, mutta olin kaivannut ystävän halia aivan liian pitkään.
Niko antoi minun itkeä aikani, eikä edes yrittänyt estää minua. Tuo vain halasi minua tiukasti ja muistutti minua välillä hengittämisestä. Itku teki aina silloin tällöin ihan hyvää.
"Mulla kävi vaan pieni vahinko, kun yritin tehä keittoo", selitin lopulta värisevällä äänellä ja nostin vasemman hupparini hihaa näyttääkseni Nikolle palovammaani. Ehkä tuo tietäisi paremmin sen hoitoon liittyvistä asioista...
"Herranjumala, pieni vahinko? Miten toi en ees mahollista?" Niko kysyi järkyttyneenä ja alkoi tutkia kättäni lähempää. On se mahdollista ainakin apukäden kanssa.
"En mä tiedä. Olin vaan vähän huolimaton kuuman lieden kanssa", mutisin vältellen Nikon katsetta. En todellakaan halunnut mainita Joelia tässä yhteydessä...
"Tätä ois varmaan hyvä käydä näyttämässä jossain", Niko totesi tutkailtuaan vammaani. Joel varmaan osaa kertoa parhaiten lieden asteista sun muista pikkuseikoista.
"Ei sitä tarvii. Se paranee kyllä", jatkoin keskustelua lattian kanssa ja vedin käteni takaisin hupparin suojiin. Niko oli ihaillut sitä jo ihan tarpeeksi.
"Ootsä varma? Se näyttää aika pahalta", Niko kyseli huolestuneena. Kunhan ei sattuisi mainitsemaan tästä muille jätkille. Joelin ei kauaa tarvitsisi arvailla käsillä olevaa tilannetta...
"Joo kyllä se paranee", hymähdin ja nostin katseeni Nikon silmiin epäileviin vahvistaakseni sanojani.
"No anna mä edes rasvaan ja sidon sen", Niko huokaisi luovuttaen ilmeisesti lääkärissä käynnin kanssa. Kohautin hartioitani ja aloin kaivella kaapistani rasvaa ja sideharsoa. Ei kai siitä mitään haittakaan ollut.
Niko istutti minut kanssaan pienen keittiön pöytäni ääreen ja alkoi otti jälleen vasemman käteni hoiviinsa. Mielessäni pyöri ajatus siitä, että kertoisin tuolle totuuden palovamman lähtökohdista, mutta tiesin, ettei se ollut mahdollista.
"Sä se oot kyllä välillä semmonen suhari. Olitte ilmeisesti Hokan kanssa studion peilinkin onnistunu hajottamaan?" Niko puheli minulle samalla, kun hieroi varovasti rasvaa palovammani päälle. Kehoni jäykistyi Joelin tullessa mukaan keskusteluun ja Nikon sanat saivat minussa aikaan hämmennystä. Mikä vitun peili?
"Niin Joel vaan kerto, että olitte jotain säheltäny ja vessan peili oli hajonnu siinä rytäkässä", Niko tarkensi huomatessaan ilmeisesti kysyvän katseeni.
"Aaa niin se. Sori me kyllä maksetaan sen uusiminen", naurahdin aivan kuin asia olisi juuri muistunut mieleeni. Mitä vittua Joel oli riehunut?
"Joo älä hätäile, uus on jo tilattu. Kai sä huomenna pääset jo töihin?" Niko jatkoi juttelua. Töihin meneminen ei tällä hetkellä kuulostanut hyvältä suunnitelmalta, mutta en tähän hätään keksinyt hyvää vastalausetta.
"Joo enköhän", hymähdin vain ja vedin hupparin hihan takaisin alas Nikon ollessa valmis ensiapunsa kanssa. Onneksi toisen käden rannetta ei tarvinnut esitellä sen enempää...
"Joel ilmeisesti kuitenkin kävi tuomassa tarvittavat?" Niko kysyi viitaten ilmeisesti ruoka- ja lääkepuoleen.
"Joo kävi", vastasin lyhyesti. Joel ei ollut nyt ollenkaan sopiva keskustelunaihe enkä todellakaan ollut varma, mitä keittiössäni lojuva muovipussi sisälsi vesipullon ja pakastekeiton lisäksi. Joelista, kun ei nyt osannut sanoa, oliko siellä ruokaa ja lääkkeitä vai kenties itse rakennettu pommi.
"No jospa mä jään sua hoivaamaan loppu illaks. Mennään sitten huomenna yhessä studiolle, jos vaan kykenet", Niko heitti ehdotuksensa ja siirtyi keittiöön ilmeisesti miettimään ruokapuolta. Vastasin myöntävästi tuon ehdotukseen ja siirryin tuon viekkuun keittiöön. Onneksi minulla oli Nikon kaltainen ystävä.
***
Sanoja: 785
Jotain vähän kevyempää ja söpömpää tähän väliin, jos se tässä tarinassa on mahdollista🥰
STAI LEGGENDO
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
