Joel
"Niko on siellä", totesin kylmästi ja käänsin Joonaksen pään niskasta kiinni pitäen sillan kaiteen yli. Vaikka kello lähenteli vasta puolta päivää ja aurinko oli korkeimmillaan, silta oli minun onnekseni täysin autio muista ihmisistä. Olin valinnut hautapaikan hyvin, vaikka itse sanonkin. Silta oli sijaintinsa ja ikänsä vuoksi lähes käyttämätön eikä kellään tulisi edes mieleen tutkia järven sisältöä niin tiiviisti kuin Joonas minun avustuksellani nyt teki. Kun vain virta ei sattuisi kuljettamaan ruumista rantaan.
Tunsin Joonaksen sydämen lisäävän lyöntejä, vaikka olin melko varma, että tuo oli lakannut hengittämästä. Hiljaisuus oli läsnä ja kesti usemman minuutin ennen kuin Joonaksen suu alkoi aukoa edes tyhjiä olemattomia sanoja.
"Mä en usko sua", Joonas kuiskasi lopulta, mutta ei vieläkään irroittanut katsettaan veden pinnasta. Toki minun käteni ote niskassa teki liikkeestä lähes mahdottomuuden.
"Haluatko sä lähteä etsimään Nikon ruumiinosia tuolta alhaalta vai, käydäänkö sen sijaan sen asunnolla ihastelemassa lattiaan pinttynyttä verilammikkoa?" Kysyin sama kylmyys äänessäni loistaen ja päästin viimein otteeni irti tuon niskasta pitäen kuitenkin käteni tuon ihossa kiinni aivan kuin peläten, että tuo juoksisi karkuun. Shokkitila kyllä varmasti estäisi pakoyritykset puolestani.
Enää en saanut vastaukseksi edes pientä inahdusta. Hymähdin tyytyväisenä ja lähdin olkapäistä kiinni pitäen taluttamaan Joonasta omaa asuntoani kohden. Loogisesti ajatellen Joonaksen ja Nikon asunnot sijaitsivat lähempänä, mutta oma kotini tuntui tässä kohtaa turvallisemmalta vaihtoehdolta. Siellä pystyisin kontrolloimaan Joonasta paremmin, vaikka olinkin jo hiljaisuudesta päätellen päässyt syvälle tuon ihon alle.
Joonas pysyi suu viivana koko pitkän matkan asunnolleni enkä minäkään edes yrittänyt viritellä keskustelua. Se olisi todennäköisesti laukaissut Joonaksessa tässä kohtaa reaktion, jollaista en toivonut. Parempi sulkeutua ensin 4 seinän sisään niin tuolla ei ole mahdollisuutta äkkinäisiin typeriin liikkeisiin.
Irroitin otteeni Joonaksesta vasta päästäessäni tuon sisälle asuntooni ja suljin varmuuden vuoksi myös turvalukon. Todennäköisesti pelkkä henkinen väkivalta kuitenkin riittäisi tässä kohtaa eikä tuo edes tajuaisi miettiä ulko-ovea.
"Mun pitää soittaa", Joonas mutisi epäselkeästi ja kaivoi puhelimensa esille farkkujensa takataskusta.
"Otetaan nyt ihan rauhassa", totesin ja varastin puhelimen Joonaksen käsistä tunkien sen vuorostaan minun takataskuuni. Parempi, ettei tuolla ollut pääsyä kyseiselle laitteelle nyt vähään aikaan.
"Joel, sä tarviit apua", Joonas sanoi nyt jo pieni varmuus äänessään loistaen. Sen läpi kuitenkin puski vahvasti kaikki mahdolliset tunnetilat ja ne sekoittuivat inhottavasti keskenään toisilleen kuulumattomien ainesosien tavoin.
"Niin tarviit säkin", tokaisin takaisin ja käännyin tiskialtaani suuntaan. Tässä tilanteessa rauhoittavat olisivat tarpeen ennen kuin Joonas räjähtäisi käsiin.
"Mä en oo murhannut ketään", Joonas vastasi yrittäen selvästi seisoa jokaisen sanansa takana, mutta epävarmuus paistoi liian suuresti tuon läpi.
"Niko on kuollut sun takia. Yritä totutella ajatukseen", jatkoin puhumista selkä edelleen Joonakseen päin ja murskasin vesilasin sekaan rauhoittavia. Joku voisi tässä tilanteessa pitää huonona ideana selin olemisen, mutta minä tiesin, miten Joonaksen kanssa leikitään.
En tälläkään kertaa saanut vastausta Joonaksen suusta, mutta pystyin kuulemaan itkun tekevän tuloa. Tätä minä olin vähän odottanutkin...
"Noniin", totesin rauhallisesti ja talutin Joonaksen sängylleni istumaan. Tällä kyseisellä sängyllä tuo tulisikin viettämään suurimman osan viimeisistä hetkistään, mutta nyt ei ollut oikea aika puhua siitä.
"Juohan toi. Se helpottaa", jatkoin samaan rauhoittavaan sävyyn Joonaksen itkun vain yltyessä. Kunhan naapurit eivät juuri tänään päättäisi olla ylihuolehtivaisia.
Joonas ei tehnyt elettäkään ottaakseen tarjoamani vesilasin vastaan, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja kallistin tuon päätä aavistuksen verran taaksepäin ja autoin veden tuon kurkusta alas. Hetken ajan pelkäsin tuon itkun ja veden yhdistelmästä johtuen tukehtuvan, mutta onnekseni tajusin olleeni väärässä. Ei Joonaksen aika ollut vielä tänään.
Autoin Joonaksen selälleen sängylleni ja hyssyttelin tuota niin kauan, että tuon itku oli enää pelkkää nyyhkytystä ja tuon silmäluomet alkoivat lipsua kiinni. Tästä tulisi naurettavan helppoa...
***
Sanoja: 572
🧘🏼♀️
ВЫ ЧИТАЕТЕ
Breath and you are dead || Blind Channel
Фанфик"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
