Joel
"Päästä mut sisään!" Kuulin Joonaksen kovaäänisen huutelon, vaikka välissämme oli kaksi ovea. Tuon pyynnön voisi tulkita monella tapaa...
Käsivarteni vuosi huolestuttavan paljon verta ja yritin epätoivoisesti tyrehdyttää tuota hupparini hihaan, joka oli jo valmiiksi litimärkä verestäni. Runsas veren vuoto aiheutti pian huimauksen tunteen päässä, mutta hymyni ei tahtonut hyytyä. Sain olotilastani outoa tyydystä.
Tyydyttävää hetkeäni häiritsi Joonaksen loputon huutelo. Häiriintyviä osapuolia olivat varmasti myös naapurit, joista joku ennenpitkää soittaisi poliisille. Joonas oli kyllä mestari ajoituksissaan.
"Oliko sulla aika varattuna?" Vastasin viimein Joonaksen huuteluihin ja vedin hupparini hihoja alemmas astellessani viimeisen oven taakse, joka erotti meidät toisistaan.
"Täh?" Joonas kysyi selvästi hämmentyneenä. Olkaa hyvä naapurit ilmaisista juoruista. Yksityiset asiat on hyvä jakaa heti kättelyssä myös naapureiden kanssa. Perille ne niistä joka tapauksessa pääsisivät...
"Niin, että oliko sulla tatuointiaika varattuna?" Selvensin Joonakselle ja työnsin käsissäni levänneen sirpaleen hupparini etutaskuun. Pitäisi Joonasta varten löytää puhdas yksilö.
"Mitä helvettiä sä oikein selität? Avaa nyt tää ovi niin jutellaan", Joonas vastasi tajuttuaan ilmeisesti viimein mahdolliset Ulla Taalasmaat naapurista.
"Jos sulla ei ole aikaa niin voit saman tien poistua", totesin itsepintaisesti ja käännyin jo kannoillani voidakseni jatkaa itseni tatuoimista.
"Okei joo, mulla on aika. Avaa nyt tää ovi", Joonas vaati tajuttuaan, etten muuten päästäisi tuota sisälle. Olin kyllä melko varma siitä, että ennen pitkää tuo olisi tullut ovesta läpi, mutta helpompi ja halvempi näin.
Päästin erittäin hämmentyneen näköisen Joonaksen sisälle kämppääni, joka muistutti lähinnä murhapaikkaa. Ainakin, jos tuo vessaan erehtyisi vilkaisemaan.
"Joel, mikä sulla on?" Joonas kysyi silmäiltyään ensin kaatopaikkaani ja sitten minua päästä varpaisiin.
"Sä tulit tänne hakemaan tatuointia, etkä leikkimään terapeuttia", huomautin ja työsin Joonasta sisemmälle asuntooni istuttaen tuon lopulta sänkyni reunalle.
"Onko sulla muka tatuointikone?" Joonas kysyi ihmetellen ja silmäili edelleen kämppääni arvostelevasti. Hieman epäkunnioittavaa...
"On on. Just tossa itelleni taiteilin pari", totesin ylpeänä ja pitelin selvästi edelleen vuotavaa kättäni. Myös tasapainoni tahtoi pettää, mutta yritin parhaani mukaan sivuuttaa asian.
"Okei joo. Hae sitten se helvetin kone niin tehdään", Joonas huokaisi lopulta pitkän epäilevän katseensa jälkeen.
"Sitähän minäkin. Odota siinä niin mä haen sen vessasta", totesin tyytyväisenä ja suuntasin askeleeni niin sanotulle murhapaikalle.
Vilkaisin vessani lattiaa, jota sirpaleet edelleen täydensivät. Sirpaleet tuovat onnea vai, miten sitä sanotaan.
Pesin pikaisesti käteni ja noukin puhtaan yksilön käsiini. Pitäähän sitä asiakkaille tarjota vain parasta?
***
Sanoja: 369
Tilanteet eskaloituvat.
आप पढ़ रहे हैं
Breath and you are dead || Blind Channel
फैनफिक्शन"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
