Joonas
Harvinaisen pitkältä tuntunut studio päivä oli kääntymässä yöhön. Yleisesti ottaen nautin työpäivistä ja ne kuluivatkin todella nopeasti, mutta tämä kyseinen päivä oli tuntunut kidutukselta. Oloani ei varsinaisesti helpottanut se, että päivän kuumin puheenaihe oli ollut Joelin tatuointistudio ja muiden kysymykset siitä, miksi minä en ollut suostunut kyseiseen toimenpiteeseen kummittelivat selän takana. Olkaa hyvä ja ilmoittautukaa itse asiakkaiksi kyseiseen yritykseen. Saatatte yllättyä, ettekä mitenkään positiivisella tavalla...
Hetki oli vierähtänyt siitä, kun olimme viimeksi jaksaneet ahertaa yöhön asti. Joelin oireilu ja kieltämättä kaikkien muidenkin voimarat olivat hidastuttaneet työtahtia kiertueen jäljiltä. Nyt tahti alkoi kaikkien onneksi taas kiristyä ja uusi albumi valmistua mukavaa tahtia. En haluaisi nyt omalla oireilullani pilata kaikkea, kun Joel oli ainakin muiden silmissä kääntymässä normaaliin.
Istuin studion keittiössä työstämässä loppuun pizzaani, jotka olimme aiemmin tilanneet ruoaksi. Ehkä pitäisi välillä harkita jotain ravitsevampaa ja suojella siinä samalla omaa terveyttään ja pankkitiliään, mutta jokatapauksessa ruokahaluni oli ollut huono ja siitä syystä pizzaa oli säästynyt näin yöpalaksi. Nukkuminen oli kyllä viime yön vähäistein unien jälkeen päällimmäisenä mielessä.
"Me ruetaan lähtemään", Niko huikkasi minulle keittiön ovelta jo ulkovaatteet puettuina. En ilmeisesti ollut ainoa, jonka luona nukkumatti oli jo vieraillut tämän päivän osilta, eikä toisaalta ihmekkään. Kello oli siirtynyt jo seuraavan päivän puolelle. Jopa Aleksi oli malttanut irrottautua töiden parista, vaikka olikin normaalia, että tuo jäi hääräämään jonkin ääniraidan parissa vielä pitkään muiden lähdön jälkeen. Tällä kertaa minä sain ilmeisesti ottaa kunnian, vaikka kitarani sijasta työskentelinkin huonosti alas menevän pizzapalan kanssa...
Huikkasin heipat Nikon lisäksi myös muille, jotka kyllä tyytyväit vain korottamaan ääntään eteisen suunnalta. Parhaassa tapauksessa minä en edes jaksaisi raahautua kotiin tänä yönä ja sammahtaisin studion sohvalle. Alkoholi olisi kieltämättä ollut hyvä unilääke tässä kohdin, kun unen saantini oli hyvin epävarmaa, mutta olimme sopineet jätkien kanssa, että työviikoilla ei vedettäisi ja halusin kunnioittaa yhteistä päätöstämme.
Näpersin vielä hetken aikaa pizzani reunaa, mutta lopulta päädyin huokaisten heittämään tuon roskikseen. Maapallo ja mahalaukkuni eivät kiittäisi, mutta en jaksanut taistella palan ääressä yhtään kauempaa. Halusin nukkumaan, löytyipä nukkumapaikkani sitten omasta sängystäni tai studion sohvalta.
"Jäätiin sitten kahdestaan", kuulin äänen selkäni takaa, jonka olin keittiön ovelle kääntänyt laskeakseni pizzani laatikkoineen roskiin. En osannut tulkita puhujan äänensävyä, mutta pekästään se fakta, että ääni kuului Joelille sai kehoni kokonaisuudessaan kylmäksi.
Käännyin ympäri kuin hidastetussa elokuvassa ja kohtasin juuri sen ihmisen, jonka kanssa vähiten halusin tällä hetkellä viettää aikaa keskellä yötä, kahden kesken, suljetussa tilassa. Se niistä yöunista.
***
Sanoja: 390
🫣🫣🫣
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
