Joel
15.9: 7 murhaa. 2 harkitsin tosissani", kirjoitin tuttuun tapaan mustakantiseen muistivihkooni ja piilotin vihkon visusti patjani alle. Päivän lukemat olivat suhteellisen matalat verrattuna edellisen päivän kolmeenkymmeneen murhaan ja kahteenkymmeen harkintaan. Vihkossa oli saldot merkattuna vuoden alusta asti ja lukemat olivat vain lähteneet nousuun.
Ulkona äkillisesti alkanut hämärtyminen sai silmäluomet raskaiksi ja kehon tuntumaan voimattomalta. Osansa asiaan oli varmasti myös unettomilla öillä, syömättömyydellä sekä mielelläni, johon ei ollut off-painiketta. Mieleni jatkoi rullaamista huolimatta siitä, että olin ollut hereillä yli 2 vuorokautta, enkä edes kyennyt muistamaan, milloin olin viimeksi saanut vettä suurempaa kurkusta alas.
Tuijotuskilpailu katon kanssa tuntui turhalta, mutta kehon paino pakotti minut selälleen sängylleni. Aluslakani oli karannut, enkä jaksanut nostaa peittoani lattialta. Lakanoiden vaihdosta oli varmasti vierähtänyt useampi kuukausi muista kotitöistä puhumattakaan.
Loputtomat ajatukset saivat mielen ylikierroksille ja tunsin päässäni alkaneen jyskytyksen muuttuvan hiljalleen päänsäryksi. Kehoni ei jaksanut raahautua lääkekaapille, josta pitäisi varmaan löytyä jotain särkylääkkeitä vahvempaa, jos minun mielenterveyteni omisti kyseisen osan sikolätistäni.
Raskaat silmäluomeni yrittivät antaa periksi väsymykselle, mutta mieleni pakotti ne auki puolen sekunnin välein. Mieltäni ei väsyttänyt tai sitten se ei vain suostunut tappioon painimatsissa väsymyksen kanssa. Taisteli ilmeisesti kynsin ja hampain myös silmäluomien puolesta.
Suustani karkaava pitkä haukotus otti osaa orkesteriin, jota muriseva mahani, rikkinäinen jääkaappini sekä ulkona alkanut rankkade jo säestivät. Vaikka yksiössäni alkoi olla pilkkopimeää ulkona hohtavaa katuvaloa lukuunottamatta, kykenin silti tunnistamaan jokaisen kuvion sänkyni yläpuolella sijaitsevassa katossa. Asiantuntemustani kuvioiden suhteen saattoi lisätä se, että olin tuijotellut kyseistä osaa katossani enemmän kuin peilikuvaani koko säälittävän elämäni aikana. Huomattavasti kauniimpaa katsottavaa katon kuviot olivatkin.
Henkinen paha olo alkoi muuttua päänsäryn myötä fyysiseksi ja sai oksennuksen nousemaan kurkkuuni. Jalkani, eivät olisi kantaneet vessaan, joten päädyin pakottamaan kehoni kylkiasentoon välttyäkseni oksennukseen tukehtumiselta. Ei sillä, että se olisi varsinaisesti haitannut...
Äkillinen liike sai oksennuksen kurkkua pidemmälle ja koristi sänkyni, jota edes aluslakana ei ollut suojelemassa. Oksennus sisälsi lähinnä sappinestettä ravinnon puutteen vuoksi. Jos kehon voisi ruokkia sairailla ajatuksilla, olisin jatkuvasti ähkyssä.
Sydäntäni vihlaisi pääni tavoin ikävästi ja ehdin jo hetken olla toiveikas kuoleman suhteen. Nostin kehoni vaivalloisesti puoli-istuvaan asentoon ja kaivoin reisieni alta jälleen muistivihkoni esille. Päivitin aiempia lukemia korkeammalle. Murhasaldossani otettiin huomioon myös itsemurhat.
***
Sanoja: 351
Yritän nyt saada tän kirjan vauhtiin, vaikka vähän meinaa tökkiä✏️
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
