Joel
Puhelimeni loputon pirinä sai jalkani laskeutumaan takaisin maan pinnalle. Olin ollut jo hyvää vauhtia suuntaamassa Helvetin porteille, mutta ehkä itse paholainenkin päätti, etten ole tervetullut.
Viinapulloni oli sirpaleina pitkin keittiön tasoa sekä eteisen lattiaa. Eteistä koristi onnensirpaleiden lisäksi oksennuslammikko. Tällä kertaa olin jo lähempänä wc-pönttöäni, eikä lattian luuttuaminen ja postien roskiin kiikuttaminen olisi ehkä yhtä työlästä kuin valkoisen patjan hinkkaaminen. Milloin minusta on tullut näin optimistinen?
Vilkaisin puhelimeni näyttöä, joka jälleen oli hukkunut satoihin yhteydenottoihin. Päivämäärä ja kellonaika vastasivat kysymykseen, miksi minusta oltiin näin huolissaan. Vittu mä olin myöhässä.
Kiikutin itseni vessan puolelle ja vatsalaukkuni muistutti jälleen olemassaolostaan. Olinhan kiduttanut kyseistä sisäelintä syömättömyydelläni lähes viikon verran. Lisäksi olin maannut sammuneena eteiseni lattialla yli vuorokauden. Ihme, että olin enää noussut jaloilleni ja vielä ihmeellisempää siitä teki se, että olin tehnyt sen ilman minkäänlaista lisäapua.
Näytin kamalalta. Olin kalpeampi kuin vessani valkeat seinät, rasvaiset hiukseni osoittivat jokaiseen eri ilmansuuntaan ja leukaani pitkin aina kaulalle asti valui kuolaa höystettynä oksennuksella. En minä turhaan ollut peiliini liimannut tarraa, joka kommentoi ulkonäköä negatiivisella tavalla. Sen alapuolelle olevasta motivaatio lauseesta ei tarvinnut edes puhua.
Myös hajuaisti terävöityi ja muistutti minua siitä, että jokaisen ihmisen piti käydä säännöllisin väliajoin peseytymässä. Olin jo nyt yli 3 tuntia myöhässä treeneistä, mutta en voinut näyttäyttä ystävilleni ennen perusteellista suihkua ja vatsalaukun täytettä. Nämä oli toki hankala toteuttaa ilman shampoota ja ruokaa...
Päädyin käymään pikaisesti viileässä suihkussa yrittäen samalla elvyttää kuolleen näköisiä kasvojani. Ne olisivat kyllä tarvinneet järeämpiä aseita kuten myös harakanpesäni, jonka päätin piilottaa visusti hupun alle.
Jatkoin aiemmin tutuksi tullutta lempi harrastustani eli kaappien aukomista. Yksikään kaapeista ei kuitenkaan ollut täyttynyt itsestään unieni aikana. On se kumma...
Kellon näyttäessä jo yli puolta päivää tulin siihen tulokseen, ettei kaupassa käyntiin ollut aikaa, vaikka vatsalaukkuni kaipasi sinne kovasti. En voisi edes poiketa lähikaupassani matkalla. Toivottavasti studiolta löytyisi niitä puoli vuotta vanhoja dominokeksejä, joita kukaan ei ollut saanut aikaiseksi kiikuttaa roskiin. Oksennuslammikko saisi myös odottaa kotiinpaluutani.
---
Naputtelin Nikolle yksinkertaisen vastauksen siitä, että olin matkalla ja hengissä harppoessani samalla kohti studion ulko-ovea. Ihme, etteivät nuo olleet vielä ehtineet oveni taakse, vaikka yleensä tykkäsivätkin sitä harrastaa...
Minulla ei ollut järkevää myyntipuhetta valmiina sille, miksi minuun ei ollut saanut yli vuorokauteen yhteyttä, eikä myöskään sille, kenen kanssa olin viikonloppuni viettänyt. Jälkeinen kysymys kyllä toisaalta kumoaisi ensimmäisen kysymyksen. Improvisaatiota luvassa.
"Jätkä on saanu!" Niko huusi ennenkuin ehdin sulkemaan ovea perässäni tai ennenkuin tuo oli edes varmistanut, kuka ovesta asteli. Asiat tärkeysjärjestykseen ja sitä rataa...
***
Sanoja: 401
💤💤💤
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
