Joel
Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät Joonaksen sanat olisi raapaisseet jostain syvältä. Tuijotin tuota ilmeettömänä ja yritin kätkeä sisälläni vellovaa henkistä pahaa oloa. Ja minä, kun luulin olevani täysin tunteeton...
Joonas tuijotti minua takaisin tuimalla katseellaan ja piteli edelleen kuuluisaa puukkoa käsissään. Ties siitä tulisi kohta vielä kuuluisampi, kun Joonas päättäisi puukottaa minua kyseisellä esineellä.
Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut Joonaksen selvästi varautuneesta olemuksesta huolimatta. Tuo laski puukkoa aavistuksen verran alemmas ja pujahti ohitseni keittiön ovelle. Pystyin edelleen aistia pelon tuon olemuksesta. Kai pelon piikkin menisi myös tuo sairaalloinen puukon heiluttelu. Odota vaan iltaa, kun tuo puukko löytyy sinun kaulaltasi...
Samaan aikaan hämmentyneen ja rikkinäisen olemukseni vuoksi en kyennyt sanomaan sanaakaan tai estämään Joonaksen lähtöä. Toisaalta en nähnyt siihen mitään syytäkään. Olin onnistunut viemään työni kunniallisesti loppuun. Tai ainakin ensimmäisen osan siitä.
Odotin lähes hengittämättä ratkaisevaa studion oven sulkeutumista, joka kertoisi minulle olevani jälleen yksin. Harvinaisen tutuksi tuo yksin oleminen oli lähi aikoina osottautunutkin.
Hätkähdin oven sulkeutumista, vaikka Joonas selvästi suoritti kyseisen toiminnon normaalia hiljaisemmin. Kai tuo pelkäsi minun provosoituvan niinkin pienestä asiasta.
Uskalsin viimein nostaa jalkojani lattiasta ja mietin kuumeisesti, jäisinkö studiolle yöksi vai raahautuisinko omaan sänkyyni. Päätökseni oli toisaalta yhdentekevä, sillä kotini sijaitsi naapurissa, studion sohva olisi huomattavasti mukavampi nukkumapaikka, enkä loppujen lopuksi saisi unta kuitenkaan, jos niin pitkälle mietitään.
Suuntasin taas liikkeellä olevat jalkani vessaa kohden, josta oli ilmeisesti kuoriutumassa lempi paikkani täällä. En kyllä ihmettele. Siellä saa olla 100% rauhassa muilta lukon ansiosta. Ei sillä, että kukaan tänne yöllä olisi ilmaantumassakaan. Kaikki olisivat hyvin todennäköisesti jo kauneusunilla, jos Joonas jätetään pois laskuista...
Vilkuilin itseäni tahraisesta peilistä ja pohdin olevinaan täydellistä suunnitelmaani, joka kuitenkin sisälsi aukkokohtia enemmän kuin oli tarkoitus. Joonas voisi milloin tahansa möläyttää muille puuhistani, jolloin löytäisin itseni suljetulta. Näin ajatellen Joonas olisi käytännön syistä parasta hoitaa ensimmäisenä päiviltä, mutta halusin säästää tuon loppuhuipennusta varten. Kai sen piti vain antaa elää tällaisten tapahtumien varjolla pelossa.
Mieleni heitti jälleen kuperkeikkaa ja tajusin pian nauravani kovaäänisesti omalle peilikuvalleni. Jälleen yhdellä liikkeellä lasi oli hajalla, mutta nauruni tuntui vain yltyvän. Vilkaisin veristä nyrkkiäni ja mietin, soittaisinko huoltoyhtiön vai valkotakkiset.
***
Sanoja: 340
🔪
YOU ARE READING
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
