Joel
Vessan lattiaa koristi edelleen lasinsirut aivan kuten omassa kodissani. Tilanne oli hieman ironinen, sillä Joonas ei edes tiennyt sirpaleiden syytä tai etenkään sitä, millä tavalla hän liittyi sotkuun. Fyysisellä tasolla ei ehkä liittynytkään, mutta ilman Joonaksen olemassaoloa vessan peili olisi edelleen kauniisti paikoillaan. Ihan vaan, ettei jäisi nyt kenellekkään epäselväksi, miksi tuo joutui auttamaan minua uuden asennuksessa. Toki kulissin ylläpitäminen oli myös osa syy siihen, miksi nyt seisoin nenät vastakkain Joonaksen kanssa studion pikkuruisessa vessassa, mutta ei siitä sen enempää.
"Voitaisko me avata toi ovi? Täällä on tosi ahdasta", Joonas kuiskasi ja laski katseensa varpaisiini kyllästyttyään ilmeisesti silmiini.
"Puhu kunnolla", tuhahdin takaisin ja kumarruin aavistuksen verran kerätäkseni entisen peilin jättämiä lasinsiruja lattialta. Osa niistä oli merkitty omalla verelläni. Ja kohta olisi myös Joonaksen...
"Mitä sä kerroit Nikolle?" Kysyin suoraan madaltaen kuitenkin ääntäni aavistuksen verran, jotta vältyttäisiin mahdollisilta salakuuntelijoilta. Niko oli jo ilmeisesti tarpeeksi perillä asioista.
"En mä maininnu sille sanakaan susta", Joonas vastasi selvästi hätääntyneenä. Tuo ei edelleenkään ollut tehnyt elettäkään auttaakseen minua peili urakan kanssa. Pitääkö mun hangata sun naamaa noihin lasinsiruihin vai, mitä sä vielä odotat?
"Mä haluan tietää tasan tarkkaan, mistä te puhuitte ja, miks sä pyysit sen yökylään", vastasin tiukasti ja nousin itsekkin kyykky-asennostani ylös. Ei kai minunkaan tässä tarvinnut työskennellä, jos Joonas ei edes esittänyt olevansa messissä.
"Mä vaan pyysin sitä käymään, kun en tienny, miten paha toi palovamma on", Joonas mutisi pelko loistaen äänessään. Tuo ei tuttuun tapaansa ollut halukas pitämään katsekontaktia.
"Niitä on kuule jaossa lisää, jos et opi pitämään turpaas kiinni", naurahdin ja nostin yhden lasinsirpaleista Joonaksen peukaloa vasten.
"Vai, pitääkö mun yksinkertasesti leikata sun sormet irti, ettet pysty käyttämään puhelintas?" Jatkoin yksinpuheluani. Joonas näytti silminnähden hätääntyneeltä ja pudisteli vimmatusti päätään. Tuo yritti kiskoa kättään takaisin itselleen siinä kuitenkaan onnistumatta. Milloin sä opit, että mä olen sua vahvempi?
"Vittu sä oot säälittävä", naurahdin ja tönäisin tuota voimalla taaksepäin, jolloin tuon pää kolahti vastaan tulleeseen kaakeliseinään. Toivottavasti sattui...
Laskeuduin jälleen polvilleni saadakseni uuden peilin seinälle vielä tämän päivän aikana. Joonasta ei ilmeisesti jaksanut edelleenkään kiinnostaa. Ei minuakaan varsinaisesti, mutta en halunnut herättää turhia epäilyjä muissa.
"Sun kannattaa varmaan pysyä vaiti ihan vaan Nikoakin ajatellen", tokaisin kasuaalisti ja heittelin lasinsirpaleita hyvää vauhtia altaan alla sijaitsevaan roskikseen.
"Mitä?" Joonas kysyi hiljaa ja pystyin havaita tuon äänestä, että tuo pidätteli itkua. Et kai sä nyt noin heikolta halunnut vaikuttaa?
"Niin. Eikö ois aika ikävää, jos Nikolle nyt sattuis jotain? Sä olisit siitä täysin vastuussa", jatkoin nostamatta edelleenkään katsettani lattiasta. Nyt kyyneleiden nielemisen sijaan tuo kuitenkin selvästi itki. Mitä minä sanoin? - vitun säälittävä...
***
Sanoja: 418
Ilta/yösatu💤
BINABASA MO ANG
Breath and you are dead || Blind Channel
Fanfiction"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
