9

82 9 3
                                    

Joel

"Hei sori, että mä oon myöhässä. Mä nukuin pommiin", sivuutin Nikon heiton täysin yrittäen vaihtaa aiheen myöhästymiseeni. Näistä vaihtoehdoista se oli todellakin minulle mieluisampi puheenaihe.

"Valvottiko joku erityinen?" Niko jatkoi vittuilua yrityksestäni huolimatta. En jaksanut edes kyseenalaistaa sitä, mistä tuo oli asiasta kuullut. Tiesin Joonaksen juoruavan muille sillä sekunnilla, kun menin puhumaan ohi suuni.

"Joo mun omat ajatukset. Onko täällä mitään syötävää?" Yritin epätoivoisesti väistellä Nikon iskuja ja suuntasin ulkovaatteet riisuttuani suoraan studion pieneen keittiöön vatsalaukun täytteen toivossa.

"No, oliko noin rankka viikonloppu?" Aleksi yhtyi Nikon tiimiin saaden vihan kiehumaan sisälläni kahta kauheammin. Rankka viikonloppu oli juu, mutta ei ehkä sillä tavalla, kun luulette. Älkää nyt saatana sanoko enää sanakaan ennenkuin nälkäkiukkuni on selätetty tai tapahtuu jotain peruuttamatonta...

"Joo on siellä niitä dominoita", Tommi vastasi naurahtaen rumpujensa takaa esittämääni kysymykseen. Kaapeista ei tosiaan pölypallojen ja homepilkullisten dominoiden lisäksi löytynyt kuin tyhjyys. Jouduin sulkemaan dominoita sisältäneen kaapin välttyäkseni uudelta oksennukselta. Vatsani heitti huolestuttavan kuperkeikan, enkä ollut halukas jatkamaan oksennus-maratooniani.

"Voidaanko tilata jotain?" Huutelin heikolla äänellä ja nojasin tukevasti allastasoon. Et nyt saatana pyörry...

"Äijä on jyystäny sitä naista 24 tuntia vuorokaudessa, kun syöminenkin on unohtunu!" Kuulin jälleen Nikon äänen naurukuoron saattelemana. Puristin silmäni tiukasti kiinni ja yritin taistella surisevaa päätäni vastaan. Kutsuisin kyllä kättäni ennemminkin mieheksi.

"Onko sulla kuvaa siitä naisesta? Kai me saadaan nähdä se? Oliko se tämmönen yhen viikonlopun juttu vai tuleeko tästä jotain isompaa? Eiköhän tuo Joel oo syöny, mutta vähän erilaista ravintoo", kuulin etäisesti käynnissä olevan keskustelun ja satunnaiset naurunpyrähdykset. Yritin keskittyä hereillä pysymiseen kehon käydessä koko ajan raskaammaksi. Tiesin olevan vain ajan kysymys, milloin tekisin taas lähempää tuttavuutta lattian kanssa.

Käteni puristava ote hellitti allastasosta ja horjahdin taaksepäin. Vaivuin tuntemattoomaan naurukuoron saattelemana.

---

"Joel? Joel herääppä nyt", heräsin Tommin rauhalliseen ääneen keittiön lattialta aivan kuin kuvitelmissani. Viisi silmäparia tuijotti minua tiiviisti ja Olli ja Joonas olivat nostaneet jalkani kohti kattoa.

"Millon sä oot viimeks syöny?" Tommi kyseli tyrkyttäessään minulle valmiiksi kuorimaansa banaania. Kenenköhän perseestä sekin oli yhtäkkiä kaivettu?

"En mä muista. Verensokerit vaan vähän heittelee", mutisin heikolla äänellä ja vastaan otin tärisevillä käsilläni Tommin ojentamaa banaania.

"Sä sanoit noin siitä kaupassa pyörtymisestäkin", Joonas huomautti oikea jalkani käsissään. Pakkoko sen nyt on saatana kaikesta juoruta...

"Mikä ihmeen kaupassa pyörtyminen?" Tommi kysyi hämmentyneenä ja katsoi vuoroin minua ja vuoroin pahoittelevan näköistä Joonasta.

"Saatanan juoruakka", tuhahdin Joonakselle vastaamatta Tommin esittämään kysymykseen. Heivasin tyhjät banaaninkuoret lattialle ja viitoin käsilläni Ollia ja Joonasta jättämään jalkani rauhaan. Kyllä tästä taas hetkeksi jaloilleen selvittiin.

"Kaikki nyt hyvin?" Tommi vielä varmisti noustuani pöydän tuella ylös lattiantasosta. Hitto tästä tultaisiin vittuilemaan ja kauan.

"No oli tosiaan rankka viikonloppu", Niko alkoi hekottaa ennenkuin sain suunvuoroa. Unohda jo se saatanan viikonloppu.

"Eikö ollu ruokataukoja vai, oliko vaan noin rankka urheilusuoritus?" Aleksi jatkoi edelleen Nikon tiimissä. Tässä esimerkki siitä, miten reagoida ystävän pyörtymisen jälkeen.

"Kasvakaa", mutisin ja työnnyin noiden ohitse sohvaa kohden. Viha alkoi jälleen tehdä tuloaan ja painoin kynsiäni kämmeniin kaikin voimin pitääkseni itseni kasassa. Ei se banaani varsinaisesti nälkäkiukkuani poistanut...

"Tilataan nyt kuitenkin sitä ruokaa. Joel söi mun välipalan", Tommi järkeili puhelin käsissään. Sentään joku täällä oli aikuisen tasolla.

"Joel oikeesti kerro nyt kaikki yksityiskohtia myöten. Jumalauta jätkä ei oo saanu ikuisuuteen", Niko uskaltautui jatkamaan murhaavasta katseestani huolimatta ja piiritti minut Aleksin kanssa sohvannurkkaan. Te, ette ilmeisesti ole ikinä saaneet keneltäkään. Ainakin käyttäydytte, kun 12-vuotiaat pikkupojat...

Joonas kohdisti minuun jälleen pahoittelevan katseen osoittaessani hänelle samanalaisen murhaavan katseen, mutta ei kyennyt estämään "ylpeä isä" virnistystään puskemasta läpi. Istukaa nyt kaikki Joel sedän ympärille niin kerron iltasadun.

***
Sanoja: 571

Tommi ei saanut banaania😔🍌

Breath and you are dead || Blind ChannelWhere stories live. Discover now