Breath and you are dead || Blind Channel

22

Joel

"Joko sulla on kotiinlähtö suunnitelmissa?" Kysyin rennosti Joonaksen selältä. Pystyin aistimaan pelon tuon jähmettyneestä kehosta ja pinnallisesta hengityksestä. Ei tässä ole rakas mitään hätää...

"Mee pois", Joonas vingahti hädin tuskin kuuluvasti kääntymättä edelleenkään minua kohti. Mielummin juttelisin tuon kasvoille, mutta Joonas halusi jostain syystä esitellä selkäänsä. Eikö tuo tiennyt, että tuota kehonosaa oli helpompi puukottaa?

Naurahdin säilyttäen olevinaan rennon olemukseni, mutta Joonaksen korvaan se kuulosti varmaan hieman psykopaattiselta. Tuo oli ollut koko päivän tuli perseen alla, eikä ilmeisesti vieläkään ollut löytänyt sammutinta.

Tiivistin ne pari askelta, mitä keittiön ovea ja allastasoa erotti ja asetin varovasti käteni Joonaksen lantiolle. Pystyin lukemaan tuon kehon kielestä äärimmäisen hälytystilan. Siitä huolimatta tuo ei tehnyt elettäkään irrottaakseen käsiäni ympäriltään. Kai shokki sai ihmiset joskus hieman lukkoon.

"Päästä irti", tuo lopulta kuiskasi värisevällä äänellä, mutta ei edelleenkään tehnyt yhtäkään fyysistä elettä sen suuntaan, että tarkoittaisi sanojaan todella. Miksi tuo oli noin epäkohtelias?

Tartuin edelleen varovaisin ottein Joonaksen oikeaan käteen ja nostin hupparin hihaa sen verran, että sain eilisen taideteokseni näkyviin. Ei tässä vahvempia otteita tarvittukaan, jos Joonas pysyi noin rauhallisena. Pääsisimme molemmat tässä kohtaa helpommalla...

"Tää tais jäädä vähän puolitiehen. Tehdäänkö loppuun?" Hymähdin kysyvällä äänellä Joonaksen korvan juuressa ja vein peukaloani varovasti tatuoinnin ylitse. Tunsin Joonaksen kehon tärisevän omaani vasten ja hengityksen muuttuvan katkonaiseksi.

"Mene pois. Jätä mut rauhaan", Joonas sanoi sen, minkä hengitykseltään kykeni. Tunsin tuon kehon käyvän yhä vain veltommaksi ja hengitys katkeili, minkä kerkesi. Älä nyt sentään pyörry.

"Ssshhh rauhotu", kuiskasin Joonaksen korvaan ja silitin varovasti tuon kylkeä toisen käden edelleen tutkaillessa rannetta. Kyllä tästä vielä ihan nätin tatuoinnin saisi aikaan...

"Joel mä en saa henkee", Joonas vinkaisi ja yritti nyt viimeisillä voimillaan työntää minua kauemmas siinä tietenkään onnistumatta. Olin jo yleisesti ottaen tuota vahvempi ja tuon heikko keho ei varsinaisesti nyt auttanut asiaan.

Pitelin Joonasta pystyssä ja yritin edelleen rauhoittaa tuota silitykselläni. Tuo taisi olla hieman vainoharhainen. En minä parasta kaveriani satuttaisi...

Yrityksistäni huolimatta Joonaksen pinnallinen hengitys rauhoittui tuon valahtaessa velttona käsivarsilleni. Ei tässä nyt ihan näin pitänyt käydä.

Peukaloni jatkoi tutkimusmatkaansa Joonaksen ranteella. Ehkä Joonas oli vain piikkikammoinen? Kai tämä olisi hyvä hoitaa pois alta nyt, kun tuo oli nukutuksessa.

***
Sanoja: 350

Iltasatu💤