First we were only friends...

42

Odotan matikan ryhmäni kanssa viisitoista minuuttia opettajaamme, kunnes hän vihdoin saapuu ulkohousut jalassa, toppatakki puoliksi vetoketjusta auki ja värikäs kaulahuivi roikkuen kaulalla. Eikä saa unohtaa violettia hattua jossa on pienet korvat. Oikea tyylilyyli. "Anteeksi, että olen myöhässä, mutta oli niin hirmuisen liukasta." Pyöräytän silmiäni itsekseni ja muutama poikaa tirskahtaa.
Opettajamme alkaa etsiä röyhelö laukustaan avaimia, mutta tuloksetta. Ne eivät ole siellä. "Voisitko Edith käydä pyytämässä Thomasilta avaimia lainaan, kun omani taisivat jäädä autoon" opettajamme kysyy. Nyökkään vain ja lähden kohti englannin luokkaa.
Koputan englannin luokan oveen kolmesti ja pian sen jälkeen Thomas tuleekin avaamaan.
"Moi Edith!" Martinus huutaa minulle ennen kuin ehdin sanoa Thomasille mitään. Mulkaisen Martinusta nopeasti ja pyydän Thomasilta avaimia.
Poistuessani vilkutan Martinukselle ja kiiruhdan avaamaan matikan luokan ovea.
Avattuani matikan luokan oven lähden palauttamaan vuorostaan avaimia.
Tällä kertaa englannin luokan ovi on auki, joten kävelen sinne suoraan sisään roikottaen avaimia etusormellani.
"Kiitti" sanon Thomasille laskiessani avaimet tämän pyödälle. Hän hymyilee.
"Hyvä perse Edith!" Max huutaa, kun olen lähtemässä. Katson Martinuksen takana istuvaa Maxia oliko-ihan-pakko-ilmeellä. Tämä virnistää ja Martinus läimäyttää tätä käteen. Naurahdan ja lähden kävelemään pois luokasta.
"Mä rakastan sua!" Martinus huutaa vuorostaan ja moiskautan tälle ovelta lentosuukon, jonka hän ottaa vastaan.
Kiiruhdan matikantunnille, jota on jäljellä enää parisenkymmentä minuuttia, joka kylläkin riittää mielestäni matikan opiskelulle ihan hyvin.