"Mites meni?" isä kysyy virnistäen, kun saavun kotiin. Hän säätää uutta naulakkoa eteisen seinään, mutta keskeyttää sen, koska odottaa minulta vastausta kysymykseensä.
"Hyvin kait... ja lopeta toi virnistely me ollaa vaa kavereit, jos sitäkää" ärähdän ja lähden keittiöön, jossa radio pauhaa täysillä. Laitan sitä hiukan hiljemmalle, kulkiessani sen ohitse jääkaapille.
"Milloin sinä saavuit?" äiti kysyy laskeutuessaan tuolilta ikkunanpesunesteen ja rätin kanssa.
"Äske" vastaan.
"No mites sen pojan kanssa meni?"
"Mainiosti" vastaan ja häivyn jugurtin kanssa katsomaan tv:tä.
"Joku Martinus laittoi sinulle snapchattia" isä huikkaa keittiöstä pidellen puhelintani. "Sitä ei sanota noi vaa snäppii, pälli" huudahdan takaisin, mutta viimeisen sanan mutisen vain itsekseni.
Haen puhelimeni isältä.
Martinus laittoi videon veljestään Marcuksesta. Ei mitään ihmeellisempää.
"Hei kuunnelkaa!" äiti sanoo ja säätää radion taas täysille. "Tämähän on niiden kaksosten kappale!"
"Really..." mutisen pyöräyttäen silmiäni äidille.
"No, on on" äiti virnistää ja lähden naurahtaen huoneeseeni.
YOU ARE READING
First we were only friends...
FanfictionTarina kertoo Edith nimisestä tytöstä, joka saa parhaaksi kaverikseen toisen norjalaisista kaksoslaulajista. Jotain kuitenkin tapahtuu heidän välillään eivätkä he taidakaan olla enää kavereita... *** pahoittelen jo etukäteen kirjoitusvirheistä ***
