First we were only friends...

16

"Täs ois muute nää sun vaatteet" tokaisen huomatessani tuolini selkänojalla roikkuvat vaatteet.
Ojennan vaatteet Martinukselle, jotka hän laskee sängylle viereensä, kiittäen.
"Miks et oo sanonu et sul on piano?!" Martinus kysyy ja pomppaa ylös sängyltä. "Koska... miks oisin?" "En ees osaa soittaa sitä" huokaisen, jolloin Martinuksen kasvoille leviää söpö hymy.
"Mä voin opettaa" tämä sanoo. Nostan pianon pois kaapista ja lasken pöydälleni. Kiinnitän johdon seinään, koska pianoni on sähköpiano, mikäs muukaan, jos se sähköllä toimii?
Martinus istuu tuolilleni ja tekee siihen tilaa myös minullekin. Istahdan Martinuksen viereen, vaikkakin tila siinä on aika ahdas.
Martinus asettaa oikean käteni sormet oikeille koskettimille ja neuvoo kuinka 'Ukko Nooa' soitetaan.
"Äh, ei täst tuu mitää... mul ei oo minkää laist pianon soitto taitoo" mutisen ja siirryn pois Martinuksen vierestä. "Hei älä ny! Ei kukaa opi viides minuutis" Martinus sanoo ja hymyilee. "Jaaah...mut sä voit kyl soittaa, koska se kuulostaa mun mielest kivalta."
Martinus asettaa kummankin käden sormet koskettimille ja alkaa soittaa kappaletta 'Plystre på deg', jos nyt oikein muistan kappaleen nimen. Alku soiton jälkeen tämä kuitenkin alkaa myös laulamaan ja yllätyn iloisesti. Hänen äänensä on taivaallinen.
Istahdan sängylleni ihailemaan Martinusta.
"EN KESTÄ SÄ OOT NII SAIRAAN HYVÄ LAULAA!!" hihkun, Martinuksen lopetettua.
"Ihanan kuuloista!" äiti sanoo kurkistaessaan huoneeseeni.
"Kiitos" Martinus sanoo ja äiti lähtee takaisin alakertaan portaista kuuluvan pienen töminän perusteella.
"Voidaaks mennä pelaa jalkapalloo?" kysyn. Martinus nyökkää ja lähdemme juosten alas.
"Kai sul on pallo?" Martinus kysyy laitettuamme kengät jalkoihimme. "No mitäpä luulet, Martinius" pelleilen ja lähden kirkuen ulos ovesta. "Mua. Ei. Kutsuta. Martiniuksesk!" Martinus huutaa perääni, juostessani varastoon, jossa nauru valtaa minut.
"Mikäs noin naurattaa? Hä" Martinus sanoo tullessaa varastoon. "Sä" vastaan ja nauruni yltyy entisestään. Alan hytkymään ja lopulta koen parhaaksi käydän istumaan varaston lattialle, etten rikkoisi mitään.
Onnistun huitaisemaan kädelläni hyllykköä, josta pinkki palloni tippuu päälleni.
"Ei kai sattunu?" Martinus kysyy huolestuneena. Pudistan päätäni ja poistumme varastosta pallon kanssa.