First we were only friends...

29

Kääntelen palloa käsissäni niin että saan selville mitä palloon on kirjoitettu.
"Will you be my girlfriend" luen hiljaa itsekseni.
Käännän katseeni pallosta Martinukseen, joka piilottelee jotakin selkänsä takana.
"Will you be my girlfriend?" Martinus kysyy ja ottaa selkänsä takaa punaisen ruusun esiin kävellessään minua kohti.
"Yes!" vastaan nyökytellen ja otan vastaan Martinuksen ojentaman ruusun onnen kyyneleet silmissä.
Kiedon käteni Martinuksen ympärille ja tämä minun. Silloin kuulen jonkun vislaavan.
Otan askeleen kauemmas Martinuksesta ja tajuan kaikkien muiden kentällä olleiden tuijottavan meitä. Näiden joukosta bongaan myös Marcuksen ja Nicon jotka molemmat kuvaavat meitä.
"Edith mähän sanoin, et ette ehk viel oo yhes, mut kappas mitäs nyt tapahtukaa" Nico huudahtaa ja kehottaa meitä pussaamaan.
Pudistan päätäni naurahtaen. Martinus on kuitenkin eri mieltä kanssani. Tämä kääntää minut itseensä päin ja kuiskaa: "saanko?"
Olen ravistamassa päätäni, mutta jokin saa minut kuiteskin nyökkäämään.
Martinus asettaa kätensä leualleni ja painaa huulensa omilleni. Siinä se sitten tapaahtuu kaikkien katseiden alla, meidän ensimmäinen suudelmamme.
Kun me peräännymme Marcus juoksee luoksemme Nicon kassa heittäen ylävitoset samalla tämän kanssa.
Marcus pörröittää veljensä hiuksia ja asettaa kätensä tämän olalle sanoen: "Hyvää työtä broidi!" Naurahdan ja Marcus tulee antamaan minulle halin. "Sä oot oikee tyttö Martinukselle" tämä kuiskaa korvani juureen. Hymyilen Marcukselle ja tartun Martinusta kädestä vetäen tämän hiukan kauemmas.