"Herätys! Ollaan kotona" äiti kuiskaa korvaani ravistaen minua hellästi.
Hieraisen silmiäni ja nousen ylös takapenkiltä istuma-asentoon.
Me todellakin olemme kotona!
Nousen autosta ja käännyn katsomaan kotiamme, jonka portailla istuu kaksi poikaa.
"Martinus! Marcus!" kiljahdan lähtiessäni juoksemaan heitä kohti.
"Ootappa hetki" Martinus sanoo, kun yritän mennä halaamaan tätä. Katson tätä kummasti pää hiukan vinossa.
"Tervetuloa kotiin" Martinus sanoo ja ojentaa pinkin ruusun selkänsä takaa minulle.
"Apua kiitos!" saan sanotuksi ja vedän Marcuksen ja Martinuksen haliin.
"Tää on nii nätti" tokaisen, kun irtaannumme halista.
"Yhtä nätti ku sinä" Martinus sanoo ja punastuu hiukan. Katsahdan tätä hiukan epäilevästi, mutta tämä vain kohauttaa olkiaan hymyillen.
"Kiitos" vastaan imarreltuna ja lähdemme auttamaan vanhempiani matkalaukkujen kantamisessa sisälle.
"Me kipaistaan kaupassa ja tullaan sitten" isä sanoo ja lähtee äidin kanssa ulos kannettuamme matkalaukut sisälle.
Minä, Marcus ja Martinus jäämme siis kolmin kotiin.
Menemme yläkertaan huoneeseeni ja istumme kaikki sängylleni vieri viereen.
"Me ollaa muute lähös Osloon keikalle ylihuomen" Marcus kertoo.
"Ai" sanon hiukan haikeana.
"Ei me olla ku muutama päivä siel" Martinus kommentoi katsahtaen minua.
"Mmm..." mumisen ja kaadun selälleni sängylle.
Marcus pukkaa veljeään kylkeen ja kuiskaa jotakin, joten nousen takaisin istumaan.
"Mitä te kuiskitte?" kysyn.
"Sitä vaa et haluisiks lähtee pelaa fudist huomen" Martinus empii.
"Miks en?" vastaan naurahtaen.
"Ehm... en tiiä" Martinus sanoo ja vaikuttaa todella hermostuneelta.
Mitä tämä nyt on?
YOU ARE READING
First we were only friends...
FanfictionTarina kertoo Edith nimisestä tytöstä, joka saa parhaaksi kaverikseen toisen norjalaisista kaksoslaulajista. Jotain kuitenkin tapahtuu heidän välillään eivätkä he taidakaan olla enää kavereita... *** pahoittelen jo etukäteen kirjoitusvirheistä ***
