Teacher|Yoonmin

K A K S I K Y M M E N T Ä K A H D E K S A N

P A R K  J I M I N

Hiki valui otsallani pieninä pisaroina kohti kaulaani.

Sydämmeni hakkasi hulluna rinnassani ja keuhkoissani jokainen hengenveto tuntui olevan kuin yrittäisi nuolla liekkejä. Jalkani alkoi jo olla maitohapoilla, enkä enää jaksaisi kauaa.

Liikuntatunnit olivat täyttä tuskaa minulle.

Yli-innokas liikunnanopettaja oli nuorekas 30-vuotias nainen, joka jaksoi ihailla parhaimman näköisiä lihaksikkaita opiskelijoitaan.

Hän oli päättänyt pitää viestijuoksu kilpailun, enkä nauttinut tästä.

En sitten alkuunkaan.

Laskin mielessäni minuutteja, jolloin pääsisin suihkuun ja pois tunnilta. 

Oli marraskuun ensimmäinen päivä ja talven pakkaset olivat tulleet rajulla voimalla kaupunkiin. Vaikka hengitykseni höyrysi, ei edes pakkanenkaan estänyt hikoiluani juostessani vasta viidennettä kentän kierrosta.

Kentän laidalla nojui muutama oppilas, jotka olivat keksineet hyviä syitä luistaa liikuntatunnilta ja kaduin suuresti, etten ollut itsekin keksinyt jotain.

Noin viiden minuutin kuluttua kuitenkin luovutin ja lysähdin kylmään maahan hengitellen viimeisiäni. "En jaksa enää"Mumisin opettajalle, joka hölkkäsi luokseni.

"Sinulla olisi enää toiset viisi kierrosta jäljellä"Hän sanoi yrittäen kuulostaa kannustavalle, mutta huomatessaan kuulostavani todella pahalle astmapotilaalle, hän kerrankin antoi asian olla ja käski mennä sivuun lepäämään hetkeksi.

Muidenkin poikien päästessä kierroksensa loppuun, opettaja jo huitoi kaikkia tulemaan lähemmäs.

"Tulkaa kaikki kuulolle nimittäin minulla on kaikille asiaa"Opettaja hihkui hieman ylienergisesti, saaden jopa minut irvistämään.

"Meillä on huomenna aikainen lähtö leirikouluun, jos kaikki muistavat tämän. Palautitte lupalaput jo viime kuussa minulle. Siispä ilmoitan, että lähtö on koululta jo seitsemältä aamulla, johtuen pitkästä ajomatkasta. Matkaamme liittyy myös liikunnan toinen ryhmä ja kaksi muuta opettajaa"Hän selitti saaden kaikki murahtamaan aikaisen kellonajan vuoksi.

Se siitä myöhäisestä herätyksestä.

"Ketkä ne opettajat on?"Yksi pojista kysyi kuulostaen yhtä hengästyneeltä kuin minä. Kerrankin en ollut ainut.

"Ne eivät ole vielä täysin selvillä, mutta näette ne sitten aamulla"Opettaja vastasi hymyillen oppilaalle hieman posket punoittaen.

Jestas tuoltako minä näytin Yoongin lähellä?

Hieman nolona käännyin jatkamaan matkaani kohti pukukoppeja, mutta matkani päättyi kesken kaatuessani turvalleni kylmään maahan uudelleen.

Monet pojat röhähtivät nauramaan minulle ja käveli ohitseni auttamatta minua.

Mahtavaa omistin jalat, mutten osannut edes kävellä niillä oikein.

                                                             

"Jimin sinun pitäisi olla koululla 20 minuutin päästä"Äidin heleä ääni kuului uneni läpi ja havahdutti minut todellisuuteen.

Huoneeni oli miltein pilkkopimeä edelleen ja hahmotin vain huoneen ulkopuoleltani valoa. Äidin varjo näkyi vain häilyvästi, kunnes laitoin yöpöydälläni olevan lampun päälle sokaisten itseni hetkeksi.