M I N Y O O N G I
Herätyskellon ääni herätti minut syvästä unestani.
Raotin varovasti silmäluomiani auki saaden pimeän huoneen hahmottumaan silmiini paremmin. Maanantai oli tullut nopeammin kuin mikään muu viikonpäivä ikinä.
Vihasin maanantaita.
Minun puolestani sen voisi pyyhkiä viikonpäivistä kokonaan.
Korjasin hieman asentoani huomaten tutun painon paljaan rintakehäni päällä ja vilkaisin alaspäin. Tutut vaaleat hiukset olivat hieman sekaisin ja silmät kiinni.
Jimin oli pysynyt luonani lauantaiyöstä lähtien, enkä kyllä valittanut asiasta. Päinvastoin.
Olin tottunut hänen läsnäoloon näiden kuukausien aikana ja se tuntui olevan yhtä luonnollista kuin hengittäminen.
Jokainen hetki hänestä erossa tuntui olevan raskasta. Kaipasin häntä aina kun en nähnyt häntä. Tuo poika oli saanut minut täysin pikkurillinsä ympärille kiedotuksi.
Olin kuitenkin menossa illalla tapaamaan isää, mutten ollut maininnut Jiminille mitään asiasta. Päätin selvittää asian loppuun asti nyt lopullisesti, enkä halunnut kuormittaa enempää Jiminiä.
Jouduin kuitenkin ensin lähtemään jo kahdeksalta töihin, joka tarkoitti vielä aikaisempaa herätystä.
Nousin hiljaa ylös jääden katsomaan hieman Jiminiä, joka mumisi jotain unissaan ja kääntyi vatsalleen. Hänen posket olivat saaneet takaisin värin viikonlopun aikana ja tummat silmänaluset alkoi hiljalleen hiipua pois.
Näky hänestä alasti lakanoideni alla minun sängyssäni sai jollain tavalla kiihottumaan, mutta päätin hillitä itseni tällä kertaa ja lähteä tyypillisille juoksulenkilleni.
Avattuani oven, huomasin heti llman kylmenneen entisestään. Silti laitoin korviini kuulokkeet ja aloitin juoksulenkin kellon lyödessä puoli kuusi aamulla.
Musiikki virtasi korvissani ja kengät osuivat tasaiseen tahtiin asfaltin pintaan. Jossain kohtaa lenkkiä aloin jo hikoilla.
Kuulin musiikin jyskeen korvissani hengitykseni tihentyessä päästyäni 10 kilometriä juosten.
Palattuani takaisin kotiin, kuulin jo keittiöstä jotakin kolinaa, jonka seurauksena oli liutta kirosanoja.
Astelin hiljaa keittiöön, huomaten Jiminin paistavan kananmunia lieden edessä yllään vain minun t-paita. Pieni virne kohosi kasvoilleni, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan tartuin hänen pakaroista kiinni nopeasti, joka sai hänet kiljahtamaan hieman naisellisesti.
Minut nähdessään hänen järkyttynyt ilme muuttui vihaiseksi ja hän yskäisi ennen kuin puhui.
"Miks sun pitää noin säikytellä"Hän tuhahti ja yritti hieman madaltaa ääntään posket punoittaen noloudesta.
Jollain tavalla tuo näky sai minut vain kiihottumaan lisää ja painoin hieman hikisen kehoni hänen miltein paljasta kehoa vasten suudellen häntä.
Hänen kehonsa taipui omaani vasten ja nuo pehmeät huulet vastaanotti heti omani ahnaasti ja nälkäisesti.
"Mä haluan sut nyt. Mennään suihkuun"Murahdin käskevästi suudelmien välistä ja vedin jo t-paitaani hänen yltään pois.
"Mutta entä munat?"Hän kysyi nostaessani hänet syliini.
Nielen nauruni ja päätin vastata hänelle totisesti.
"Saat vähän erilaista sellaista"Vastasin ja sain vastaukseksi hieman pervolle heitolleni naurua.
P A R K J I M I N
"Sä oot saanut munaa"Ystäväni ääni hihkaisi käveltyäni hänen luokse käytävällä, jossa kulki monia opiskelijoita.
Huomasin monien katseen minussa ja kiitos sen, punastuin korviani myöten.Loin vihaisen mulkaisun Hoseokille, joka vain vastasi siihen virneellä.
"Sä sitten osaat ärsyttää"Mumisin yrittäen piilottaa itseäni muiden katseilta.
"Ei Jiminie mä vaan sanon tosiasiat. Oothan sä varautunut historian pistokokeeseen."Hoseok hymyili ilkeästi tietäen varmaksi, etten ainakaan ollut lukenut.
Pudistin päätäni nirskutellen hampaitani parhaalle ystävälleni, mutta sitten muistin jotain. Olin jo täysin unohtanut ilmoittautuneeni matematiikan tukiopetukseen, joka olisi historian tunnin aikana.
Kasvoilleni kohosi erittäin törkeä virne, joka sai Hoseokin oman virneen hälvenemään.
"Ei en ole, koska mulla on silloin matikan tukiopetusta"Vastasin takaisin Hoseokille, joka vain pyöräytti silmiään pudistellen päätään.
"Rest in peace Jimin"Hän mumisi hiljaa ja esitti surullista pyyhkien tekokyyneleen poskeltaan. Läimäytin häntä olkapäähän, joka sai hänet vain nauramaan.
Siitä alkoi meidän läpsyttely kisa, kunnes Hoseok lähti juoksemaan nauraen minua pakoon.
Monien tylsien oppituntien jälkeen kuitenkin kello näytti kolmea, joka kertoi, että seuraavaksi olisi matematiikan tukiopetus.
Olin hakenut tuntia varten välipala-automaatista kunnon eväät itselleni, jotta jaksaisin kuunnella oikeasti Yoongin matemaattisia selityksiä.
Koputtaessani matikan luokan oveen, yritin pitää evääni selkäni takana huomaamattomana, jotta voisin yllättää Yoongin.
Ovea ei kuitenkaan avannut Yoongi, vaan joku tuntematon mies. Hieman yli keski-iän oleva todella huomattavasti ylipainoinen mies, jonka päässä ei näytä paistavan muu kuin pälvikalju.
"Missä Mr.Min on?"Kysyin hieman ääni käheänä ja puristin eväitä selkäni takana.
Mies katsoi minua hetken hiljaa, kunnes avasi pahalta haisevan suunsa. "Taidat olla Park Jimin. Olen Mr.Choi matematiikan opettajan sijainen tämän tunnin. Mr.Min sanoi olevansa kiireinen ja jätti tämän tunnin minun hoivaan. Liity ihmeessä muiden oppilaiden seuraan"Hän sanoi ja liikahti hieman oven edestä.
Luokassa ei ollut kuin kaksi poikaa ja yksi tyttö.
Pojat istuivat takapulpetissa puhelimet kädessään ja erittäin tylsistyneet ilmeet kasvoillaan. Tyttö taas istui eturivissä ja lakkasi kynsiään ja jäysti purkkaansa erittäin kovaäänisesti.
Hieman kiusaantuneena istahdin takariviin kahden pojan viereen, jotka vain vilkaisivat minua ja jatkoivat sitten puhelimiensa räpläystä.
Huokaisin syvään kaivaen itsekin puhelimeni ja huomasin yhden viestin tulleen.
Yoongi <3:
Heii sori en ehdi pitää tukiopetusta tällä kertaa sulle beib. Pitää hoitaa yks homma. Nähdään kotona xx
Kohotin katseeni puhelimesta katsoen ensin ympärilleni, ennen kuin avasin sipsipussini ja nappasin sieltä muutaman suuhuni.
Nostaessani katsettani ylös, huomasin molempien poikien katsovan minua. Nähtävästi sipsipussin avaaminen hiljaa olikin mahdoton homma luokassa.
"Saadaanko mekin"Vieressäni istuva poika oli laskenut puhelimensa alas ja katsoi nyt minua suoraan jäänsinisillä silmillään ja käsi ojennettuna.
Loin hymyn tapaisen ilmeen kasvoilleni ja nyökkäsin ojentaen sipsipussiani heille. Onneksi otin evääksi keksipaketin ja toisen sipsipussin.
Tästä tulisi nimittäin pitkä oppitunti.
Olisin mieluummin mennyt historian pistareissa.
______
Mitä luulette jaksaisitteko itte juosta 10 kilometriä kuten Yoongi?
Ite kuukahtaisin varmaan 100 metrin jälkeen haha täytyis varmaan ruveta käymään joskus salillakin.
Mut netflix ja chill kuulostaa aina vaan paremmalta
-TH
ČTEŠ
Teacher|Yoonmin
Fanfikce"Tää ei taida olla ihan sallittua koulussa" Jimin on luokan ujoin poika, johon uusi opettaja Min Yoongi iskee silmänsä. Mitä tapahtuu, kun heidän välillään alkaa tapahtua jotain? Sisältää: Yoonmin BxB Smut 18+ Kiroilua
