Teacher|Yoonmin

Y H D E K S Ä N T O I S T A

P A R K  J I M I N

Torstaina kuljin pää pilvissä koko koulupäivän.

Onnellisuuteni oli maksimissaan, enkä halunnut tämän tunteen poistuvan minusta koskaan. 

Edes ravintolan kärttyisät asiakkaat eivät saaneet oloani muuttumaan.

"Tämä on täysin kypsä liha, vaikka pyysin medium pihvin"Kärttyisä,  yli keski-iän oleva ryppyinen mies jankasi tarjoiltuani jo toisen pihvin hänelle alle 10 minuutin sisässä.

Söisit vain sen pihvisi papparainen.

"Pahoitteluni, pyydän hakemaan teille uuden pihvin"Hymyilin hieman anteeksipyytävästi ja menin takaisin keittiöön Jinin luo.

Keittiössä vallitsi tyypillinen kaaos, lämpötilan ollessa hieman korkeampi ja tarjoilijoiden ryntäillessä edes takaisin keittiön ja ruokailutilan välillä.

Jin ohjeisti uutta apulaiskokkiaan kärsivällisenä, mutta väsyneen näköisenä.

Pitkät työvuorot ravintolassa vajaalla työvoimalla tuntui imevän hänestä enemmän voimia.

"Se papparainen haluaa vielä uuden pihvin"Sanoin kyllästyneenä laskiessani pihvin takaisin hänen eteen. Jin tuhahti hieman vihaisena ja vetäisi kädellään suklaan ruskeita hiuksiaan hieman silmiltä ja alkaa paistamaan kolmatta pihviä.

"Kuinka et näytä ollenkaan ärsyyntyneeltä"Hän kysyi tarkkaillen minun ilmeitäni, joka sai minut hieman naurahtamaan.

"Eilen oli hyvä päivä"Sanoin ovelasti ja nojasin hieman käteeni odottaen pihvin kypsymistä.

Jin vain vastasi omalla naurullaan ja mumisi jotain nuoresta lemmestä.

Saatuani pihvin lautaselle palasin takaisin ruokailutilaan, jossa kävi kova vilske. Valot olivat jo himmennetty tuomaan hieman tunnelmaa ja kaikilla tuntui olevan hyvä olla.

Laskin pihvin miehen lautaselle ja avasin sen hänen omilla ateriamillaan. "Kas näin medium pihvi olkaa hyvä"Sanoin omahyväisenä ja jatkoin seuraavaan pöytään.

Yhtäkkiä huomasin silmiin osuvan näyn, joka sai minut jähmettymään paikalleni.

Ravintolan nurkkapöydässä istui erittäin tuttu Min Yoongi, mutta hän ei suinkaan ollut yksin.

Hänen kanssaan oli suurin piirtein minua muutaman vuoden vanhempi mies, joka piti käsiään Yoongin käden päällä tuttavallisesti heidän ollessa aivan liian lähellä.

Todella lähellä.

Mustasukkaisuus hiipi mieleeni salakavalasti, mutta liian peittoavana.

Tuntui kuin en yhtäkkiä enää näkisi mitään muita ympärilläni kuin heidät. Puristin huuleni tiukaksi viivaksi seuratessani heitä tarkemmin.

Yoongi istui harmaassa hupparissa ja mustissa farkuissa. Ei sillä, ettei hän näyttäisi jo valmiiksi komealta, mutta miksi ihmeessä tuo hupparin päällä oleva nahkatakki teki hänestä vielä komeamman. 

Hän näytti jotenkin niin nuorelta ja poikamaiselta hänen väläyttäessään vielä tuttua hymyään.

Yoongin seurassa istuva mies taas näyttää niin kauniilta, että olin jo pelkästään kateellinen hänen ulkonäöstä.

Sileä iho ja kirkkaan vihreät silmät, jotka olivat hieman viirumaiset. Hieman avonainen kaulus paljastaa rusketuneen ihon ja vahvat lihakset. 

Hieman käheä nauru kaikui korviini ja sekin kuulosti ihanalle.

Mies oli kaunis kuin enkeli.

Tuntui kuin vajoaisin vain syvemmälle mustasukkaisuudessani ja se alkoi vähitellen puristaa kurkkuani ja keuhkojani.