Teacher|Yoonmin

K A K S I K Y M M E N T Ä

P A R K   J I M I N

"Hän kärsii ylirasituksesta."

Äänet tuntuivat sumealta korvissani yrittäessäni avata lyijyn raskaita luomiani. Pääni tuntui pyörivän tuhatta ja sataa.

Raotin varovasti silmiäni ja silmäni melkein sokaistuivat valkoisten seinien hohteesta. Nähtävästi olin päässyt sairaalaan pyörryttäni ja tuntiessani pienen kivun myös kädessäni, huomasin olevani tiputuksessa.

No tämähän sujui hyvin.

Huomasin sängyn edessäni seisovan nuoren naislääkärin ja tutun henkilön hänen edessään kärttyinen ilme kasvoillaan.

"Oletko varma, ettei se ole vakavampaa. Hän näytää olevan valkoinen kuin lakana"Yoongi ärähti vihaisen oloisena lääkärille, joka vain mulkaisi häntä kyllästyneesti.

Aivan kuin he olisivat keskustelleet asiasta jo tovin.

"Herra hyvä olemme tehneet jo tarvittavat kokeet ja hän on kalpea verensokerin alhaisuuden ja väsymyksen vuoksi"Lääkäri vastasi hänelle ja poistui huoneesta ulos.

Yoongi tuhahti turhautuneena ja haroi ärtyneenä tummia hiuksiaan, kunnes istahti sängyn vieressä olevalle tuolille.

Nostaessaan katsettaan, hän huomasi minun olevan hereillä. Silmät kirkastuen hän hymyili tuon vihaisen katseen kadotessa oitis hänen kasvoiltaan."Hei"Hän sanoi käheästi.

Yhtäkkiä mieleeni tuli kaikki ravintolassa tapahtuneet jutut. Mies hänen seurassaan, kihlaus ja filmin katkeaminen.

Viha palasi takaisin sisälleni kiehuvana ja ilmeeni muuttui kylmäksi.

Pääni kauhea jomotus ei ainakaan laimentanut vihaani.

"Miksi et ole kihlattusi kanssa?"Kysyin pitäen ääneni jäätävän kylmänä. 

Yoongi katsoi minua pitkään näyttäen yhtäkkiä kauhean väsyneeltä. Hän veti pitkään ja syvään henkeä. "Kuule mä en ole ihan kertonut sulle kaikkea"Hän aloitti, joka saa minut naurahtamaan teennäisesti.

"Ai et ihan kaikkea hm? Luulitko sä, että olisi helpompaa iskeä joku oppilaista kun nykyinen ei tyydytä tarpeeksi. Valita joku vähän sinisilmäinen ja viaton, jotta homma olisi helpompaa. Kuule mä kerron sulle tän enää vain kerran ja sun on parempi kuunnella. Mä en ole mikään lelu, mulla ei leikkiä. Sä olet tästä lähtien vain ja ainoastaan mun matikan opettaja, etkä yhtään sen enempää"Sanoin ääni erittäin jäätävänä, vaikka kehoni tärisi kyynelien pyrkiessä silmiini.

En voisi näyttää sitä heikkoa puoltani ja itkeä.

Yoongi katsoi minua ensin silmät uupuneina, kunnes ne lasittuivat ja viha kiehui myös hänen yllään.

"Daniel on mun vanhempien keskenään päättämä sulhanen mulle, jonka sain tietää vasta eilen helvetti soikoon. Eikä mulla ollut sitä ennen koko tyyppiin osaa eikä arpaa"Hän ärähti äänensävy yhtä kylmänä ja vihaisena kuin omani.

Huomaamattani yksinäinen kyynel valahti poskelleni suolaisena kurtistaessani kulmiani hieman. "Määräämä?"Toistin aivan kuin ymmärtääkseni kuulemani.

"Niin. Kuten sanoin, että en ehkä ole kertonut kaikkea musta. Uskon sun kuulleen Min yhtiöistä. Omistaa monia tuhansia tuotteita ja osakkeita tienaten monia miljoonia. Niiden omistaja on mun isä. Siispä vanhempien mielestä on hyvä jos naisin jonkun hyvästä perheestä tulevan ja niinpä he löysivät Danielin"Hän selitti heiluttaen hermostuneesti jalkaansa ja haroen hieman hiuksiaan.

Yhtäkkiä edessäni istuva mies tuntui muuttuneen täysin silmissäni. Tiesin hänen tulleen rikkaasta perheestä, mutta tuon miehen isä oli myös minun isäni pomo. Meidän välinen kuilu tuntui kasvavan hetki hetkeltä isommaksi.

Yritin hitaasti sulattaa saamaani tietoa ja lopulta nyökkäsin.

"Ymmärrän syyn, nyt voit poistua"Totesin hieman yksitoikkoisesti ja nostin puhelimeni pöydältä käsiini.

Kuulin Yoongin nousevan tuolilta nopeasti ja tuhahtavan hieman. Jokin osa minusta suorastaan nautti saadessani hänet suuttumaan.

Sain hänen huomionsa täysin minuun.

"Siinäkö se? Ei muuta vai?"Hän sanoi hieman kireän oloisella äänensävyllä. Tuo äänensävy muuttui asteen matalammaksi, enkä voinut hallita kehoni reaktioita sille. 

Sitten hän yhtäkkiä kiipesi sängylleni ja siitä suoraan vangiten minut alleen. Yhtäkkinen liike sai silmäni laajenemaan lautasen kokoiseksi ja punan kohoamaan kasvoilleni.

"M-Mitä sä teet"Änkytin yrittäen työntää häntä pois päältäni, mutta täysin turhaan. Hän ei hievahtanutkaan, vaan katsoi minua noilla tulisilla ruskeilla silmillään.

"Sä et todellakaan ole mulle joku helvetin lelu mulle ymmärrätkö. Mä en tunnustu kenelle tahansa rakkauttani vain turhan vuoksi. Sä olet mun ainoa ja vain mun"Hänen tumma ja matala ääni sai alaosani taas säkenöimään hieman.

Yoongi painoi huulensa omilleni raskaasti, mutta omistavasti. 

Pieni voihkaisu karkasi huuliltani hänen tunkiessa kieltään omaani vasten hänen käsiensä vaeltaessa paitani alla polttavin tuntein.

Järki huusi minua työntämään hänet pois, mutta sen sijaan vedin häntä vain paremmin kehoani vasten tuntien hänen kovan erektion reidelläni.

Kevyt sairaalan oveen oleva koputus sai kuitenkin molemmat säikähtämään ja irtautumaan. Yoongi ei kuitenkaan osannut odottaa minun säpsähtävän niin rajusti ja kaatui päältäni sairaalan kovalle lattialle.

Huoneen täytti terävät pamaus.

Oven auetessa käännyin ovelle päin katsomaan parasta ystävääni ja hänen takanaan olevia Jungkookia, Taehyungia ja Namjoonia joiden kasvoista päätellen jokainen yritti pidätellä nauruaan.

Syvä puna kohosi kasvoilleni heidän alkaessa nauraa täydestä sydämmestä.

Yoongi istui sänkyni takana hieroen ärtyneen näköisenä takaraivoaan. "Hauskaa"Hän mumisi ja nousi ylös takaisin sängylleni.

Pieni hymy kohosi kasvoilleni ja huomasin hänen ilmeen muuttuvan äkkiä erittäin tummaksi takaisin.

Tiesin heti, mitä hän haluaisi tehdä päästyämme taas olemaan kahden.

                                                                                       _______

Mites maanantai on sujunut kaikilta?

-TH