P A R K J I M I N
Katsoin hiljaa vuoroin vieressäni olevaa Yoongia ja ruokasalin ovella seisovaa miestä, joka tuntui jäädyttäneen koko huoneen vain katseellaan.
Tuo katse tuntui halveksuvan minua täydellisesti.
"Tajuatko, että Daniel on samassa eliittiluokassa kanssamme ja sinä haluat vain jonkun ala-arvoisen lapsen?"Hänen kylmä ääni tuntui hyytävältä.
Yskäisen hieman ja astun eteenpäin.
"Anteeksi vain Mr.Min ensinnäkin olen 18-vuotias ja täysin kykenemään huolehtimaan itsestäni. En todellakaan ole Kim Danielin arvoinen ihminen jos katsomme rahallista vakautta, mutta en kuitenkaan usko, että pakottaminen toista suhteeseen on kovin hyödyllistä. Elämmehän jo muutenkin 20xx-lukua eikä järjestetyt avioliitot taida olla enää muodissa"Sanoin pakottaen ääneni kuulostamaan vakaalta ja kylmältä.
Ehkä minun ei olisi sopivaa lisätä, että tänään on syntymäpäiväni.
Se voisi tuhota mahtavan puheeni.
Yoongin isä katsoi minua tarkasti. "Väität minun olevan vai vanhanaikainen?"Hän kysyi kurtistaen virheettömiä kulmakarvojaan.
Pudistin päätäni hellästi.
"En suinkaan, mutta luulisin teidän ymmärtävän kuitenkin tosifaktat, ettei ketään kuuluisi pakottaa suhteeseen, johon ei itse halua"Tokaisin terävästi ja ansaitsin siitä Yoongin hymyn.
"Sepä harmi, jos saanen sanoa, koska kutsuin meille lisää vieraita"Hän sanoi ja aivan kuin taikaiskusta, hänen takaansa tuli esiin ravintolassa näkemämme mies.
Hänen kaunis silkkipusero oli jätetty hieman huolimattoman näköisesti muutama nappi auki ja mustat suorat housut jalassaan, hän näytti tulleen juuri muotilehden sivulta.
Danielin vihreät silmät loistivat ruokasalin kauniissa valossa ja hymy välähti hänen kasvoillaan.
"Jihye pitkästä aikaa"Danielin heleä ääni huudahti hänen rynnätessä halaamaan Yoongin äitiä kovin tuttavallisin elein, joka sia minut tuntemaan oloni hieman ulkopuoliseksi.
Naisen reaktio kuitenkin yllätti minut täysin.
Tuo mukava ja lempeän näköinen nainen oli muuttunut Danielia kohtaan yhtä kylmäksi kuin Yoongin isä minua kohtaan.
"Istu ihmeessä pöytään"Hän sanoi hieman yksitoikkoisesti, eikä halannut häntä takaisin.
Daniel naurahti vain ja istahti Yoongin viereen. Myös hänen isä istahti pöydän päähän.
Hiljaisuus valtasi yllämme astioiden kilistessä ateriaimiin. Päänsärky tykytti päässäni ilkeästi väsymyksen puskiessa kehooni lujin ottein.
Pelko kouri mieltäni, eikä edes Yoongin käsi reidelläni enää tuntunut riittävän. Olisin halunnut kiivetä hänen syliinsä ja sanoa tuon miehen olevan vain minun.
Vilkaisin hänen isäänsä, joka näytti syövän tyytyväisenä itseensä. En enää voinut jatkaa omaa hiljaisuuttani, vaikka kuinka olisi ruokarauha.
"Herra Min et siis aio muuttaa mieltäsi minusta vaan pidät pääsi Danielin ja Yoongin avioliiton toteutumisesta vai?"Kysyin ja huomasin Yoongin puristavan taas reittäni.
Aivan kuin yrittäen kertoa minulle jotain, mutta tällä kertaa halusin puhua suuni puhtaaksi.
Hänen isänsä kohotti katseensa minuun ja arvioi tarkasti ensin minua ennen kuin edes sanoi mitään. Sitten hän kohotti valkoviinilasinsa ja joi siitä hiukan.
"Taidat olla hyvin nenäkäs Park Jimin"Hän totesi, mutta ennen kuin ehdin avata suutani, hän jatkoi lausettaan.
"-Mutta se asia riippuu sinusta. Jos koen sinun olevan tarpeeksi fiksu pojalleni, puran sopimuksen. Toivon sinun tietävän, että tähän asiaan liittyy hieman muutakin, kuin vain pieni piilosuhde opettajan kanssa, josta voi erota valmistuessasi."
Nielaisin hankalasti hengityksen alkaessa takellella. Olinko todella ajatellut asiaa näin pitkälle?
Jestas täytin vasta 18, enkä ole ehtinyt edes ajatella sen enempää elämää lukion jälkeen.
Monien tuntien jälkeen siitä olin vieläkin yhtä hermostunut.
Pimeys oli vallannut huoneeni maatessani sängylläni silmät täysin auki ja ajatusten juostessani mielessäni.
Oli lauantai ja kello yöpöydälläni näytti olevan 2 yön pimeinä tunteina.
Eiliset tapahtumat pyöri mielessäni, kunnes ne nieli minut mukaansa. En kestänyt enää yhtään ajatusta.
Yoongin isä oli tarkoittanut vakiintumista. Avioliittoa, lapsia ja tiesin varsin hyvin, etten ole valmis sellaiseen. Hyvä jos tiesin, että minkälaisia muroja syön aamupalaksi.
Tai mitkä vaatteet pukisin ylleni.
Tarvitsin pään tuuletusta ja tiesin kenelle soittaa sillä hetkellä.
Yöklubin valot vilkkui kirkkaana kolmen aikaan yöllä musiikin soidessa lujaa korviini.
Vieressäni seisoi hyvin hienosti pukeutunut Jungkook ja toisella puolella Hoseok. Kävellessämme klubin tiskille, keräsimme ihailevia katseita, ja juuri siksi olin tullut tänne.
Tiesin voivani luottaa parhaaseen ystävääni, joka lähtisi mukaani, vaikka kuuhun jos vain sitä pyytäisin. Jungkookin pyysin vain pitämään meistä huolta, mutta hän tuntui olevan mielellään mukana.
"Hei tuo meille shotteja"Hoseok huusi baarimikolle, joka työtä käskettyä toi meille 8 shottia.
"Kuule en tiedä, mitä siellä Yoongin luona oikein tapahtui, mutta ootko varma, et alkoholi korjaa asiat"Jungkook kysyi vierestäni hieman huolissaan.
"Ei se niitä korjaa, mutta en halua ajatella asiaa"Mumisin ja kittasin shotteja kurkustani alas yksitellen kitkerän alkoholin polttaessa kurkkuani.
Halusin unohtaa ajatukseni.
Unohtaa kaiken.
____
Mitä luulette, aikooko Yoongin isä purkaa sopimuksen
vai jääkö Jimin yksin vetään shottejaan
-TH
YOU ARE READING
Teacher|Yoonmin
Fanfiction"Tää ei taida olla ihan sallittua koulussa" Jimin on luokan ujoin poika, johon uusi opettaja Min Yoongi iskee silmänsä. Mitä tapahtuu, kun heidän välillään alkaa tapahtua jotain? Sisältää: Yoonmin BxB Smut 18+ Kiroilua
