K O L M E K Y M M E N T Ä N E L J Ä

1K 54 39
                                    

P A R K   J I M I N

Herätyskellon kauhea meteli löi suoraan korvan juuressani aamuauringon piilotellessa vielä pilvien takana.

Valtava paino makasi puoliksi päälläni litistäen minut sänkyä vasten.

Ähkäisten hieman avasin silmäni ja yritin työntää Yoongin päältäni, mutta hän vain murahti ja tiukensi käsiensä otetta ympäriltäni. 

"Yoongi meidän täytyy nousta"Kuiskasin hänelle ja silitin vapaana olevalla kädelläni hänen paljasta selkää.

Olimme koko yön jakaneet jokaisen hetken toisillemme. Pelko tämän päivän tapahtumista sai tietyn jännitteen kummankin mielen valppaaksi.

Olin kieltämättä hyvin väsynyt, mutta pakotin itseni nousemaan sängystä ylös.

Jokainen mökissä oleva näytti nukkuvan sikeästi ja yritin hiljaa kaivaa laukustani puhtaat farkut ja alushousut.

Jouduin pukemaan poolopaidan, jotta se edes jotenkin peittäisi jäljet kaulastani.

Kirotun Min Yoongi ja hänen suunsa.

Pakkanen hohkasi ovesta ja ikkunoista sisälle, enkä edes halunnut avata verhoja vielä. Pimeää sielä kuitenkin olisi.

Vilkaisin Yoongia, joka oli kääntynyt vatsalleen vaaleiden lakanoiden peittäessä vain hänen takamuksen, selän ollessa täysin paljaana.

En voinut vastustaa kiusausta istahtaa sängyn reunalle ja vetää käsiäni pitkin hänen pitkiä selkälihaksia, joissa näkyi hieman minun jättämät raapimajäljet.

Voisi luulla Yoongin omistavan kissan.

Painoin pehmeästi huuleni hänen selkää vasten, saaden Yoongin murahtamaan matalasti ja unisesti. Ilman muita mutkitta, hän kääntyi ja veti minut alleen.

Hänen hiukset olivat seksikkään sekaisin ja silmät vielä puoliksi ummessa, mutta tuttu tuli paloi niissä tuikkien.

"Hei"Hän sanoi unisesti, joka sai hymyn kohoamaan kasvoilleni. Hänen näkeminen sai minut toivovan herääväni tuohon näkyyn vielä pitkään.

"Hei"Vastasin ja silitin hänen poskeaan.

"Sunkin täytyy valmistautua, tunnin päästä pitää lähteä sen opettajan luokse"Jatkoin pehmeästi, joka sai hänet murahtamaan.

"Tiedän"Yoongi mumisi ja nousi sängystä paljasten aivan kaiken. Pieni yövalo pöydällä heijasti Yoongin kauniin kehon täydessä loistossaan paljaana edessäni.

Tuo näky sai miltein minut kuolaamaan. Oliko tuo mies oikeasti minun?

Hänen pukiessa ylleen boksereita, virne kohosi ylimielisesti Yoongin kasvoille. "Ota kuva, se kestää pidempään"

"Ehkä otankin"Virnistin ja kaivoin puhelintani saaden Yoongin vain nauramaan kähesti.

Yoongi kuitenkin jatkoi pukemistaan ja tunki farkkuja jalkaansa, josta otinkin mahtavan kuvan. Valo onneksi valaisi kuvan täydellisesti, ja Yoongin yläkehon lihakset olivat täydessä loistossa.

Asetin kuvan taustakuvaksi ja jäin odottamaan Yoongin pukeutumista. Nämä saattaisi kuitenkin olla viimeisiä hetkiä yhdessä.


Leirintäkeskuksen sisällä sijaitsi iso toimisto, jonka suuri tumma tammesta tehty ovi sulki utelialta katseilta.

Koputin varovasti oveen nieleskellen kuuluvasti.

Vieressäni seisova Yoongi tuntui olevan yhtä jännittynyt, mutta peitti sen sopivasti rennolla asenteella.

Yllätykseksi oven ei avannut liikunnan opettaja, vaan kireän näköinen mies, joka katsoi kumpaakin yhtä ynkeästi.

Yhden koon pieni puku miehen yllä näytti naurettavalle hänen pullean vatsan painaessa kauluspaidan nappeja suurelle koetukselle.

"Mr.Min ja Mr.Park oletan"Hänen ääni täsmäsi hieman harmahtuneeseen ulkonäköön täydellisesti. 

Nyökkäsin varovasti koulumme rehtorille ja astuin toimistoon sisälle miehen siirtyessä sivuummalle oven edestä.

Tummat puunsävyt ja punainen väri tuntui luovan synkän tunnelman toimistoon. Isot ja korkeat kirjahyllyt seinillä olivat täynnä eri kirjavia kirjoja, jotka näytti vaativan pientä tomutusta.

Ihan pientä vain.

Sitten huomasin ison työpöydän keskellä huonetta ja siellä istuvan henkilön.

Vanhempi Mr.Min nousi ylös naama peruslukemilla katsoi minua arvostelevasti. 

"Isä"Yoongi sanoi tukahtuneesti ja hämmentyneenä. 

Jos tilanne ei ollut vielä tarpeeksi kiusallinen, tilanne sen kuin paheni tutun pitkän miehen astellessa huoneeseen.

Baegi ei kuitenkaan näyttänyt lainkaan pahastuneelta, vaan hymyili koko hammasrivistöllään meille. 

"Tästä tulee hauskaa"Mumisin itsekseni, rehtorin istuessa suuren pöydän taakse.

Hänen pieni olomuoto näytti vielä pienemmälle pöydän takaa, enkä voinut olla hymyilemättä.

"Sain juuri kuulla Mr.Min:ltä Yoongin ja Mr.Parkin suhteen tilanteesta, enkä voi olla ihmettelemättä, kuinka he ovat näinkin pitkään salanneet suhteensa. Asian laita kuitenkin näyttää pahalle. Jimin on edelleen 18-vuotias ja lain mukaan, vasta 21-vuotias oppilas voi ryhtyä suhteeseen opettajan kanssa"Rehtori sanoi tasapaksuisella äänellään.

Mr.Min näytti nyökkäävän rehtorille ja huomasin sivusilmällä Yoongin hamuilevan kättäni istuessamme isoilla nojatuolin tyyppisillä tuoleilla vierekkäin.

Tartuin hänen käteen, joka tuntui kylmältä omaa kättäni vasten. Tunsin hänen hakkaavan sydämmen vahvan pulssin hänen ranteessaan, sormeni koskiessa sitä.

Rehtori alkoi luetella lakitermein asiasta tarkemmin ja kesken hänen puheen en voi muuta kuin keskeyttää hänet.

"Anteeksi vain jos saanen puolustaa itseäni hieman. Sanoi laki mitä tahansa, Yoongi ei ole pakottanut minua mihinkään. Molemmat ovat itse halunneet suhteeseen. Jos kuitenkin tarkoin lakitermein puhumme, teknisesti ottaen emme olleet opettaja ja oppilas suhteessa aloittaessamme seurusteluamme. Me vain tutustuimme koulussa, mutta suhde alkoi vapaa-ajalla, johon laki ei yllä"Sanon varmasti, muistaessani lukemaani tekstiä lakikirjoista.

Seuraava asia, jonka kuulin Yoongin isän suusta kuitenkin sai minut hämmentymään.

"M-Mitä?"

__________

Rakastan keskeyttää homman kesken hihi

Oon itkenyt viime aikoina aivan helvetisti, enkä edes tiedä kunnon syytä.

Voin kertoa, et ihmissuhteet osaa olla joskus tosi hämmentäviä.

Kysymys:Minkä ikäiset lukee tätä tarinaa?

-TH




Teacher|YoonminWhere stories live. Discover now