V I I S I K Y M M E N T Ä

1.4K 71 51
                                    

P A R K   J I M I N

Pujottelin ihmisten välistä musiikin saadessa jokaisen tanssimaan ja liikkumaan.

Ilta tuntui olevan parhaillaan puoli kymmeneltä ja alkoholi virtasi.

Etsin katseellani Yoongia, jonka bongasin nopeasti kahden nuoren tytön kanssa. Molemmat tytöistä näytti olevan hänen vanhoja oppilaita ja heillä ei tainnut olla mielessä vain matikan tehtävien kysely.

Ruskea hiuksinen tyttö taivutti kaulaansa nauraakseeen Yoongin sanomalle asialle ja vaaleahiuksinen pyöritteli hiuksiaan sormien välissä katse hehkuen epätoivoa.

Hymyillen hiukan, astelin miehen luokse ja kiedoin käteni hänen kaulan ympärille painaen huuleni hänen omilleen.

Yoongi vastasi suudelmaan heti täysillä ja virnistin suudelman välissä. 

"Kultaseni täällä sinä olitkin, ketäs nämä pikku ystäväsi on?"Sanon ja hymyilen hieman vihaisen näköisille tytöille.

"Tässä on Jennie ja Jasmin, neidit tässä on poikaystäväni Jimin"Yoongi esitteli laskien kätensä vyötäröni kohdalle rennosti.

Tyttöjen ilme tuntuu muuttuvan hetki hetkeltä vihreämmäksi. "Olette edelleen siis yhdessä"Ruskeahiuksinen tyttö tokaisee tihkuen vihaa.

Hymyilen hänelle ivallisesti. "Siltä vaikuttaa"

Molemmat tytöistä kääntyy kannoillaan jättäen minut ja Yoongin kahden. "Vihdoinkin ne lähti"Mumisin, mutta Yoongi kuuli musiikin yli sanani.

"Oi olitko mustasukkainen"Hän virnisti minulle ja pudistelin päätäni.

"En suinkaan, mutta pidän huolta omaisuudestani"Vastaan hänelle ennen kuin painan huuleni hänen omilleen uudelleen. 

"Vai niin"Hän hymyilee.

Hoseokin iso talo oli täynnä ihmisiä, enkä tuntenut puoliakaan ihmisistä. Joskus ihmettelin suuresti parhaan ystäväni elämää, mitä kaikkea en oikeasti tiennyt hänestä.

Olin itse juonut vasta kaksi shottia ja kaljan, mutta tunsin jo alkoholin virtaavan suonissani saaden oloni kevyeksi.

"Saanko luvan viedä sut tanssiin"Yoongi kysyi biisin vaihtuessa nopeatempoiseksi.

Hän tarjosi kättään johon tartuin kikattaen hiukan. 

Päästyämme ihmisten sekaan aloin pyörittää lanteitani Yoongin omia lanteita vasten kehon painautuessa musiikin rytmissä toiseen kuumina.

Suljen hetkeksi silmäni taivuttaessa niskaani hiukan ja käännyn selin Yoongiin päin.

Tunnen hiljalleen takamukseeni jonkin kovan painavan Yoongin housujen läpi. "Tajuatko kuinka seksikkäältä näytät tällä hetkellä"Yoongi painaa huulensa korvalleni saaden minut miltein huokaamaan.

Hän laskee päätään kaulalleni ja hengittää siihen, saaden ihoni nousemaan kananlihalle.

Pyöritän lanteitani musiikin rytmin tahtiin, purren varovasti huultani.

Yoongi painaa sormensa huulelleni ja kääntää minut vyötäröstäni pitäen takaisin häneen päin, jolloin olemme jälleen kasvokkain.

Hänen pitkä olemus saa minut tuntemaan oloni pieneksi ja hänen polttava katse saa minut miltein menemään polvilleni hänen eteen.

Unohdan hetkeksi kaiken ympäriltäni katsoessani suoraan hänen suklaan ruskeisiin silmiin, joiden väri muuttuu tummemmaksi halun astuessa niihin.

Hän saa minut tuntemaan oloni halutuksi.

Oikeaksi.

Ja juuri siksi rakastan häntä.

Hymy kohoaa kasvoilleni, joka saa Yoongin kohottamaan toista kulmakarvaansa. "Mitä nyt?"Hän kysyy, mutta pudistan vain päätäni.

"Mietin vain kuinka paljon rakastan sua"Vastaan rehellisesti, joka saa Yoongin silmät kirkastumaan.

Hän painaa minut suoraan syliinsä ja nauraa hieman. 

"Tulethan sä mun aviomieheks"Hän sanoo, joka saa kehoni jännittymään ja perääntymään hiukan.

"Vitsailetko sä?"Kysyn hieman kohottaessani kulmakarvaani.

Yoongi upottaa kätensä mustien housujensa taskuun ja vetää sieltä pienen rasian. 

Hän yhtäkkiä polvistuu eteeni ja huomaan ympärillämme olevien ihmisten kadonneen reunoille. 

Koko huone on vedetty punaisilla valoilla ja ruusun terälehtiä on heitetty maahan. Musiikki on vaihtunut tunnelmalliseen ja rauhalliseen.

Missä välissä tämä muutos oli tapahtunut?

Olinko mennyt tajuttomaksi hetkeksi?

Katson ympärilleni hämilläni, mutta sitten kiinnitän katseeni takaisin Yoongiin, joka on polvistunut eteeni.

Hän avaa rasian, paljastaen sen sisältä kauniin valkokultaa olevan sormuksen, johon on upotettu kaksi timanttia valon osuessa niihin.

"Park Jimin, en uskonut sun astuvan silloin matikan luokkaan punaisine poskines ja vieväs mut täysin mukaasi. Meillä ei ole ollut helppoa ja meitä on revitty toisistamme erilleen, mutta silti sä olet pysynyt mun luona.

Sä olet kuin mun kallio, jota ilman en pysy pystyssä. Sä et tiedäkään kuinka yksinäistä on aina kun oon ollut ilman sua, ne hetket on täyttä tuskaa. Aina kun mä nään sut, oot kuin mun aurinko, joka valaisee mun elämän. Siksi mä pyydän tässä kaikkien ihmisten edessä toivoen sulta myönteistä vastausta.

Tuletko sä mun aviomieheks?"Hän kysyy.

Kyyneleet valuu poskillani silkasta onnesta nyökätessäni hänelle. "Kyllä"saan sanottua kyynelieni seasta ojentaessani vasemman käden hänelle.

Sormus tuntuu olevan kuin luotu, sen sopiessa sormeeni täydellisesti.

Yoongi nousee jälleen seisomaan ja kiedon käteni hänen ympärilleen, painaessani kyynelistäni kosteat huulet hänen omilleen.

Ympärillämme olevat ihmiset taputtaa ja viheltävät osan huutaessa onnea. 

Ainoa asia, johon keskityn on edessäni seisova tuleva puolisoni.

Hänen katse tuntuu tuikkivan naurua, silitellessä selkääni rauhoittavasti.

Kuinka olisin uskonut matikan opettajani olevan minulle se oikea.

The End

 _ _ _ _ _ _ _ _

Tasan 50 osaa täynnä ja tämä kirja on saatu päätökseen. 

Mitäs piditte?

Kiitos hurjasti kaikille, jotka on jaksanut lukea tän kokonaan ja olette aivan ihania

Aion vetää tän jossain kohtaa editointiin, mutta nautikaa tästä vielä

-TH

Teacher|YoonminDonde viven las historias. Descúbrelo ahora