Pakkaskukkia

85. Palanut kirja

Tylyahosta ostettu sormus pysyi tiukasti Jamesin kätkössä koko seuraavan viikon ajan ja pidemmällekin. Vaikka James oli alunperin kuvitellut, että ei voisi olla hetkeäkään ajattelematta kyseistä kultaista rengasta, oli ajatus alkanut vähitellen painua hänen mielessään taka-alalle. Siitä oli kiittäminen rohkelikon ja korpinkynnen välistä huispauksen loppuottelua, joka lähestyi vääjäämättömästi päivä päivältä, kunnes James kuvitteli jo tulevansa hulluksi. Hän oli kyllästynyt hermoilemaan pelin lopputuloksesta ja toivoi, että ottelu olisi ollut jo ohitse. Toisaalta hän ei halunnut ottelupäivän koittavan, sillä kun loppuottelu olisi pelattu, ei hän enää koskaan pääsisi osaksi oikeaa huispauspeliä. Sen ajatteleminen tuntui surulliselta ja pelottavalta - hän oli pelannut huispausta toisesta luokasta lähtien ja se oli aina ollut yksi hänen elämänsä keskipisteistä siinä missä Kelmit ja Lilykin. Kun huispaus loppuisi, olisi samalla tietty jakso Jamesin elämästä ohitse. Hän ei osannut kuvitella, miltä se tuntuisi ja aina kun hän yritti, hän tunsi olonsa uskomattoman pahaksi. Hän melkein toivoi, että olisi osannut olla itsekäs niin kuin Arianna ja pyrkiä ammattilaishuispaajaksi johonkin joukkueeseen. Ja jos aika olisi ollut toinen, hän olisikin tehnyt sen, hän ajatteli synkästi. Mutta kun ihmiset kuolivat ja hänelle rakkaat ihmiset olivat vaarassa, hän ei voinut vain elää itselleen. Eikä sillä ollut väliä, mitä hän halusi tai kuinka lujasti hän halusi sitä, koska hänellä oli velvollisuutensa ja tehtävänsä, joista hän ei voisi luopua.

Sanat velvollisuus ja Kelmi eivät todellakaan sopineet yhteen, James ajatteli synkästi istuessaan yksin huispauskentän laidalla luudanvartta kädessään puristaen. Hän oli istunut paikoillaan jo melkein kymmenen minuuttia ja odotti edelleen, että rohkelikon huispausjoukkueen jäsenet ilmestyisivät kentälle harjoituksia varten. Harjoitukset olisivat yhdet rohkelikon viimeisistä ja se ajatus jos mikä sai Jamesin hermostumaan entistä pahemmin. Toisaalta hän luotti siihen, että rohkelikon joukkue voittaisi mestaruuden nykyisilläkin taidoillaan, toisaalta hän pelkäsi häviötä yli kaiken. Hän ei voisi koskaan antaa itselleen anteeksi rohkelikon häviötä, olisi se sitten hänen syynsä tai ei. Syyllä ei ollut oikeastaan väliä, hän ajatteli jurosti katse korkealla odottaviin huispausvanteisiin kiinnitettynä. Vain seurauksella oli väliä - voitto tai häviö.

"Anturajalka on sittenkin oikeassa", James mumisi huispausvanteille aivan kuin ne olisivat voineet ymmärtää, mitä hän sanoi. "Olen sekoamassa ja lujaa vauhtia."

Huispausvanteet eivät vastanneet. James hymähti ja kompuroi ylös maasta puristaen edelleen luudanvarttaan tiukasti toisessa kädessään. Sitten hän heilautti toisen jalkansa luudanvarren yli ja ponnisti itsensä ilmaan. Lentäminen ei ollut koskaan ennen tuntunut yhtä ihanalta. Kokemus muuttui päivä päivältä paremmaksi, eikä James voinut olla miettimättä, johtuiko se siitä, että hän tiesi lopun lähestyvän. Totta kai hän voisi koulun loputtuakin harjoitella huispausta yhdessä Siriuksen kanssa vanhempiensa takapihalla, mutta kokemus ei kerta kaikkiaan olisi sama - mikään ei olisi sama asia.

James antoi luutansa vauhdin kiihtyä, kohosi ensin ylös korkealla huispausvanteiden tasalle, syöksyi sitten alas ja teki muutaman silmukan huispausvanteiden ympärillä pelkästä lentämisen ilosta. Sitten hän sukelsi taas alas, nappasi kaadon käsiinsä ja lähti kiidättämään sitä ympäri kenttää.

"KAPTEENI HOI!" Siriuksen kailotus kuului jostakin kaukaa alapuolelta. James hidasti luutansa vauhtia ja katsoi alas maankamaralle, missä Sirius seisoi huitoen villisti käsillään. James heilautti kättään vastaukseksi ja lähti sitten laskeutumaanmaan Siriuksen luokse.

"Sinulla sitten on hyvät keuhkot", hän ihasteli laskeuduttuaan siististi ja varmasti suoraan Siriuksen eteen. "Huutosi kuului varmaan Tylyahoon saakka."

Sirius kohautti vaatimattomasti olkapäitään.

"Harjoittelen paljon", hän sanoi lyhyesti ja heilautti itsensä sitten muitta mutkitta luudanvartensa selkään. "Oletko jo kauankin liihottanut täällä yksin?"