Pakkaskukkia

42. Joulutanssiaiset

Hieman yli tuntia myöhemmin James palasi takaisin Suureen Saliin. Hän oli ollut Tylyahossa hankkimassa misteleitä eräästä joulurihkamaan erikoistuvasta kaupasta ja nyt hänen tehtävänään oli enää lumota ne lentelemään ympäriinsä ja ahdistelemaan ihmisiä. Tosin hän ei ollut enää kovin innokas lumoamaan misteleitä - todennäköisesti ainoa, joka pääsisi tänä iltana suutelemaan Lilyä, oli Casper Halliwell. Ärsyttävä Casper Halliwell, joka tähän asti oli lukeutunut Jamesin kaveripiiriin, mutta enää hän ei ollut siitä kovinkaan varma. Hän tiesi, että Lily oli yrittänyt vakuuttaa hänelle heidän olevan vain ystäviä, mutta sitähän tytöt aina tekivät entisten poikaystäviensä edessä. Ainakin niin James luuli - yleensä hän ei viettänyt entisten tyttöystäviensä seurassa kovin kauan aikaa.

James mutisi loitsun seitsemännelletoista mistelille. Alunperin hänen oli ollut tarkoitus hankkia misteleitä vähemmän, mutta ne sai halvemmalla, kun niitä osti enemmän (kaupan omistajalla oli ilmeisesti vaikeuksia hankkiutua niistä eroon). Ja koska James maksoi mistelit koulun (tai itse asiassa McGarmiwan) rahoilla, hän halusi päästä mahdollisimman halvalla. Vaikka hän ei ollutkaan erityisen innostunut tanssiaisista, ei hän halunnut tulla kuristetuksi tanssiaisissa. Se olisi liian epäarvokas ja... ja tuhkimomainen kuolintapa.

"James?" tytön ääni kysyi hänen selkänsä takaa. Hän laski viimeisen mistelin käsistään ja kääntyi ympäri katsoen tyttöä, jolla oli ruskeat hiukset ja epätavallisen tummat kulmakarvat, jotka eivät näyttäneet lainkaan kuuluvan hänen kasvoihinsa. Aimee, James tajusi ja hänen mielialansa laski melkein lattiaan saakka.

"Hei, Fox", hän pakottautui sanomaan reippaasti ja suoristi selkänsä. "Tiedät kai, että tanssiaiset alkavat vasta kello yhdeksän illalla?"

Aimee heilautti hiuksiaan ja katsoi häntä närkästyneenä. "Totta kai minä tiedän! En kai minä mikään sinun aivoton blondisi ole!"

"Itse asiassa, Sirius harrasti niitä blondeja", James oikaisi. "Minä olen aina pitänyt enemmän muista hiustenväreistä."

Käännettynä: hän oli aina pitänyt vain punaisista hiuksista. Olkapäille ulottuvista, paksuista, punaisista hiuksista, jotka kuuluivat seitsemäsluokkalaiselle tytölle nimeltä Lily Evans. Mutta sitä ei voinut mennä sanomaan omalle tanssiparilleen, joka tässä tapauksessa näytti ilahtuneelta hänen kommentistaan.

"Mitä asiaa sinulla oli?" James kysyi vaihtaen painoa jalalta toiselle.

Aimee vilkaisi häntä kohottaen tummia kulmiaan.

"Eikö muka voi tulla juttelemaan ilman mitään syytä?" hän kysyi.

James kohautti olkapäitään.

"Ei, tai siis kyllä, tietenkin", hän sanoi hätäisesti ja huokaisi äänettömästi. Illasta tulisi raskaampi kuin hän oli arvannutkaan. Aimee vaikutti aidosti pitävän hänestä ja hän taas... no, hän meni Aimeen kanssa vain koska ei voinut mennä sen tytön kanssa, jonka todella olisi halunnut viedä. Ennen sellainen oli ehkä vaikuttanut reilulta, mutta ei enää. Hänestä oli selvästi tulossa vanha, hän ajatteli synkeästi. "Minä vain... yllätyin."

"Ei se mitään", Aimee hymyili ja käänsi katseensa hänen edessään pöydällä oleviin misteleihin. "Mitä nuo ovat?"

"Et halua tietää", James mutisi. "Ne saattavat näyttää misteleiltä, mutta ne ovat oikeita paholaisia. Varo niitä."

"Miksi?" Aimee rypisti otsaansa. "Mitä ne tekevät?"

James virnisti väkinäisesti. "Pakottavat ihmiset ahdistelemaan toisiaan."

"Ai", Aimee vastasi - aivan kuin hän ei muka olisi tiennyt, mikä on misteli. "Pääsenkö minä kokeilemaan niitä?"

Hän loi misteleihin merkitsevän katseen ja vilkaisi sitten Jamesia, joka hymyili vaivautuneena. Jälleen kerran hän toivoi, että olisi ollut Sirius - Sirius oli niin paljon parempi torjumaan sulavasti tyttöjen pyyntöjä. Jos edes vaivautui torjumaan niitä. Helpointa olisi ollut suudella Aimeeta. Ei se ketään voisi vahingoittaa, James päätteli. Ja Aimee tulisi siitä iloiseksi... Tytön ruskeat silmät kimalsivat, kun hän katsoi Jamesia. James tunsi katseensa kulkeutuvan automaattisesti Lilyyn, joka seisoi selin häneen koristelemassa lavaa. Aivan kuin aistien hänen katseensa, Lily kääntyi ympäri ja heidän katseensa kohtasivat pienen hetken ajan. Sitten Lily vilkaisi merkitsevästi Aimeeta, joka seisoi Jamesin vierellä ja käänsi katseensa pois.