Pakkaskukkia

56. Huono ajoitus

Cinnamonin mielentila ei parantunut viikon aikana, eikä Remus sitä oikeastaan enää odottanutkaan. Hänestä oli alkanut vähitellen tuntua, ettei Cinnamonilla ollut aikomustakaan palata takaisin normaaliin elämäänsä. Cinnamon ei halunnut häntä - eikä ketään muutakaan, sen puoleen - seurakseen, hän ei halunnut lohdutusta eikä osannut itsekään lohduttaa itseään. Remuksesta tuntui kuin Cinnamon olisi pysähtynyt paikoilleen kaikkien muiden jatkaessa eteenpäin. Cinnamonin olisi pitänyt ymmärtää, ettei menneisyyden kipuihin saanut jäädä kiinni. Toisaalta, Remus ajatteli huvittuneen surullisesti, ei hän itse tiennyt mitään sellaisista suruista kuin Cinnamon, vaikka ihmissusi olikin. Hänellä oli yhä perheensä. Hän saattoi yhä hengittää ilman että jokainen hengenveto tuntui tuottavan tuskaa.

Kelmit, Lily, Arianna ja Cinnamon istuivat Rääkyvässä Röttelössä Redin tarjoamaa vakoilutehtävää edeltävänä iltana. He istuivat suurimmaksi osaksi hiljaa, tarkkaillen Augustoa Siriuksen seurana. Augusto oli kasvanut viikon aikana hurjasti. Myös sen siivet olivat venyneet pituutta ja näyttivät nyt siltä, että voisivat milloin tahansa nostaa räikeänvihreän olennon ilmaan. Augustosta oli myös tullut levottomampi. Sirius alkoi olla hankaluuksissa sen kanssa. Pelkästään tunnin aikana se oli onnistunut polttamaan niin tuolinjalkoja kuin Siriustakin. Nyt se nukkui nurkassa näennäisen rauhallisesti, vihreän ja mustan sekaiset siivet taittuneina selkää vasten, mutta välillä se puhalsi tulipalloja keuhkoistaan.

Sirius oli kiitollinen ystäviensä seurasta, mitä Auguston vartioimiseen tuli - hän saattoi pitää Augustosta, mutta hän alkoi olla vähitellen väsynyt viettämään öitään Rääkyvässä Röttelössä. Arianna oli ollut melkein joka yö hänen seuranaan ja myös James, Remus ja Peter pitivät usein hänelle seuraa. Lily ja Cinnamon kävivät harvemmin, vaikka Lilykin alkoi vähitellen kiinnostua Siriuksen vaarallisesta lemmikistä. Sirius arvasi, että oli vain ajan kysymys, milloin Lilykin alkaisi hiippailla Rääkyvään Röttelöön öisin. Sitä hän ei kuitenkaan toivonut. Hän saattoi pitää Lilystä - paljonkin, itse asiassa - mutta hän nautti Ariannan seurasta liikaa halutakseen toisia rikkomaan heidän rauhansa joka yö.

"Ruikuli on viime aikoina ollut omituisen siivosti", Sirius sanoi mietteliäästi lattialta. Hän istui Jamesin ja Ariannan välissä Auguston lähettyvillä ja nojasi selkäänsä vasten kylmää, rosoista kiviseinää. Hänellä oli yllään talvitakki ja hänen hiuksensa olivat pörrössä. Joko Auguston tai Ariannan jäljiltä, sitä toiset eivät tienneet.

"Hän järkyttyi varmaan jotenkin siitä Redin saarnasta", James arveli. "Jotakin hyötyä Redistäkin."

"On hänelle muutakin käyttöä", Arianna puolusteli.

Sirius kääntyi katsomaan häntä kohottaen kulmiaan. "Niin kuin mitä?"

Arianna kohautti olkapäitään. "Silmäniloa."

"Ja mikä minä sitten olen?" Sirius kysyi hivenen loukkaantuneesti. "Kenkälankkipurkki, vai?"

Arianna virnisti ja pörrötti hänen hiuksiaan toisella kädellään. Toisen hän oli kietonut Siriuksen vyötärölle. "Olet sinäkin hyvännäköinen, älä pelkää. Eri tavalla vain."

"Miten niin eri tavalla?"

"Sinä olet tyylikkäällä tavalla hyvännäköinen. Red on vaarallisesti hyvännäköinen."

"Vaarallisesti?" Siriuksen ilme oli epäluuloinen.

Arianna läimäytti häntä käsivarteen, eikä vaivautunut jatkamaan keskustelua.

"Mitä luulette, mennäänkö me huomenna kiusaamaan professori Limanuljaskaa?" hän kysyi toisilta vaihtaen puheenaihetta.

Remus vilkaisi Cinnamonia, jonka kasvot olivat ilmeettömät. Sitten hän kohautti olkapäitään. "Red ei ole sanonut mitään. Mutta todennäköisesti kyllä."