Pakkaskukkia

26. Luottamuskysymyksiä

Pimeyden voimilta suojautumisen tunti oli aiheuttanut ihmettelyä ja hermostusta Kelmien keskellä. Peterillä oli ollut vakavia ongelmia hänen yrittäessään kaatua Remuksen käsivarsille. Kelmit olivat ensin luulleet sen johtuvan Peterin yleisestä hermostuksesta, mutta sitten he näkivät Peterin suorittavan saman harjoituksen melkein täydellisesti Jessica Laheneyn kanssa. Remus oli enemmän kuin loukkaantunut Peterille ja lähti pimeyden voimilta suojautumisen luokasta nopeasti, jäämättä odottamaan ketään ystävistään. Sirius ja James seurasivat perässä omassa tahdissaan, jättäen Peterin jälleen kerran Jessica Laheneyn seuraan.

"En vaan tajua Peteriä", James sanoi synkästi, kun he suunnistivat rohkelikkotorniin jättääkseen tavaransa sinne ennen päivälliselle menoa. Lily, Arianna ja Cinnamon kävelivät vähän matkan päässä heidän perässään. James ei suoraan sanottuna halunnut Lilyn harhailevan yksinään pitkin käytäviä, sillä Dumbledoren sanoista huolimatta hän ei edelleenkään luottanut Bellatrixiin. Hän ei kuitenkaan viitsinyt koetella onneaan mainitsemalla asiasta Lilylle.

"En tiennytkään, että hänestä on tullut niin läheinen sen Laheneyn kanssa."

James ravisti päätään. "Luulin, että hänellä on sama mielipide luihuisista kuin meilläkin. Kohta hän varmaan unohtaa, keiden ystävä hän oikeastaan on."

"No, ehkä meidän pitää muistuttaa häntä siitä", Sirius sanoi terävästi. "Minä en halua, että yksi parhaista ystävistäni juoksee luihuisten kannoilla."

James huokaisi. "Ongelma on siinä, Anturajalka, ettei me oikeastaan voida tehdä asialle mitään, vai voidaanko? Ei me omisteta Peteriä. Hänen pitäisi itse tajuta, keneen hänen kuuluu luottaa."

"James Potter puhuu omistamisesta?" Sirius kohotti kulmiaan. "En olisi uskonut. Sinähän se aina olet mustasukkainen Lilystä."

"Kuule, sinä voit ihan rauhassa olla mustasukkainen Matohännästä, jos haluat. Mutta minä luulin, että sinulla on tyttöystävä."

Sirius irvisti.

"Minulla ei ole mitään sellaisia tunteita meidän Matohäntää kohtaan, kiitos vaan", hän ilmoitti ja kääntyi sitten puhumaan rohkelikkotornin muotokuva-aukolle. "Metamorfimaagi."

"Niinpä niin", Lihava leidi heläytti ja siirtyi syrjään. James ja Sirius kömpivät sisälle tytöt kannoillaan.

"Minusta meidän kannattaisi puhua Peterin kanssa", James sanoi mietteliäästi. "Se voisi auttaa asiaa."

"Tai pahentaa sitä", Sirius ennusti. "Mutta ihan miten haluat. Pitäisikö jommankumman meistä puhua Kuutamon kanssa?"

James oli aikeissa ehdottaa, että hän voisi tehdä sen, mutta Cinnamon ehti ensin.

"Minä voin käydä Remuksen luona", hän sanoi kiireesti. "Hoitakaa te vain Peter."

Sirius huokaisi syvään.

"Hoitakaa te vain Peter?" hän toisti, kun Cinnamon lähti vastausta odottamatta loikkimaan kohti poikien makuusalia. "Hyvähän hänen on sanoa. Hän valitsi sen helpomman tapauksen."

"Sirius, älä ruikuta", Arianna kivahti. "Sinunhan pitäisi olla suostuttelun maailmanmestari!"

Siriuksen kasvoille ilmestyi virnistys. "Minä olen. Minähän suostuttelin sinut seurustelemaan kanssani."

"Pahin virhe, minkä olen ikinä tehnyt", Arianna hymyili ja suuteli Siriusta. Sirius oli juuri aikeissa kietoa käsivartensa hänen ympärilleen, kun hän astui äkkiä taaksepäin.

"Hei", Sirius aloitti, mutta Arianna vain virnisti hänelle teeskennellyn suloisesti.

"Minun pitää mennä viemään tavarani makuusaliin", hän ilmoitti. "Nähdään taas!"