Pakkaskukkia

9. Varoitus kuraverisille

"Minä inhoan professori Sargonia", Arianna julisti raahautuessaan Kelmien kannoilla päivän toiseksi viimeiselle eli pimeyden voimilta suojautumisen tunnille. "Hän ei varmaan edes tiedä mitä tekee. Minä annan teille avaimet hyvään elämään - ihan kuin hänellä itselläänkään näyttäisi olevan kovin hyvä elämä!"

Lily virnisti. Hän tiesi Ariannan tarkoittavan heidän uuden PVS-opettajansa, Sargonin, ulkonäköä. Professori Sargon oli laiha ja kelmeä ja hänen kulmakarvansa olivat niin tuuheat, että hänen pistävät silmänsä melkein hautautuivat niiden alle. Se ei kuitenkaan haitannut Lilyä lainkaan - aina, kun professori Sargon katsoi häntä hänestä tuntui siltä kuin joku olisi pistellyt häntä neuloilla selkään. Professori Sargon oli, jos mahdollista, vieläkin ilkeämpi kuin taikajuomia opettava professori Mahiska.

"Minä ihmettelen miten hän pystyy edes opettamaan, kun hänen ihonsa on niin rasvainen", Lily mietti ääneen.

Edellä kävelevät Kelmit kääntyivät ympäri.

"Tervetuloa tutustumaan elämän suuriin kysymyksiin, Lily-kulta", Sirius sanoi. "Me olemme miettineet jo kuusi vuotta, miten Kalkaros pystyy suorittamaan edes päivän perustekemisistä, kun hänen hiuksensa ovat sellaiset kuin ovat. Me jopa kysyimme sitä häneltä - kerran, vai oliko se kolme kertaa - mutta jostakin syystä hän suuttui ja yritti kirota meidät."

"Se jäi tosin yritykseksi", James jatkoi ja ylpeä virne käväisi hänen kasvoillaan.

Lily pyöritti silmiään. Viime päivien aikana hän oli huomannut, että Kelmeillä tosiaan oli harvinaisen suuri ego - tai ainakin Siriuksella ja Jamesilla. He näyttivät todella olevan ylpeitä hankaluuksienaiheuttajien maineestaan. Tosin tänä vuonna Lily oli huomannut, etteivät heidän kepposensa enää olleet yhtä ilkeitä, eikä kumpikaan heistä ollut käynyt luihuisten kimppuun täydenkuunyötä edeltävän päivän jälkeen. Senkin he olivat todennäköisesti tehneet vain turhautumuksesta - ainakin James, Lily päätteli.

"Vastatkaa rehellisesti", Lily sanoi sitten Kelmeille. "Kuinka monta prosenttia päivästä te mietitte hankaluuksienaiheuttamista?"

"Vaikea kysymys, Lily", James virnisti. "Kallistuisin ehkä noin kahdenkymmenen prosentin puoleen. Minulla ei ole aikaa enempään."

"Sarvihaara puhuu totta, Lils", Sirius vahvisti. "Hänellä ei ole aikaa enempään, koska hän käyttää loput ajasta ajatellen sinua."

Lily pyöritti silmiään. "Entä sinä, Sirius?"

"Ai kuinka paljon minä ajattelen sinua? Ikävä tuottaa pettymys, Lily-kulta, mutta en kovinkaan paljon, koska Sarvihaara tappaisi minut, jos edes katsoisin sinua liian pitkään."

"Sinusta ei saa tänään järkevää vastausta irti, vai saako?" Lily kysyi turhautuneena.

"Tuota, Lily - milloin hänestä muka saisi järkevän vastauksen irti?" Arianna kysyi ja väläytti flirttailevan hymyn Siriukselle vetäen täysillä minä-olen-ihastunut-Siriukseen-rooliaan. Lilyyn se näytti menevän täydestä, sillä hän näytti tuskastuneelta ja kääntyi Cinnamonin puoleen.

"Nuo kaksi osaavat sitten olla rasittavia", hän mutisi puoliääneen.

Sirius kuuli joka tapauksessa. "Minä ja Arianna vai minä ja James? Vai James ja Arianna?"

"Onko sillä väliä? Sinä ainakin", Lily tokaisi ja käveli muiden edellä PVS-luokkaan.

Hän tunsi pahoinvoinnin aallon heti nähdessään professori Sargonin istuvan opettajanpöydän takana. Sargonilla oli kasvoillaan iljettävä hymy ja hänen kelmeät kasvonsa suorastaan kiilsivät rasvasta. Lily käänsi päättäväisesti katseensa poispäin ja marssi luokan perälle istumaan ystäviensä ja Kelmien seuratessa perässä.