Pakkaskukkia

46. Perheitä ja posteljooneja

Lily pelasti Jamesin vanhempiensa lisäkysymyksiltä ilmoittamalla, että he olivat lähdössä ulos. Hän tarttui Jamesin käsivarteen ja pyöräytti pojan kohti yläkertaan johtavia portaita välittämättä vanhempiensa vastustuksista. Lily tiesi kyllä hyvin, että jossakin vaiheessa iltaa James joutuisi hänen vanhempiensa kuulusteltavaksi, mutta sen hetken ei tarvinnut olla juuri nyt.

"Sehän meni hyvin", James mutisi toisesta suupielestään, kun he menivät viemään hänen tavaransa vierashuoneeseen. "Äitisi näyttää rakastavan minua jo nyt."

Lily hymyili hieman hämillisesti. "Minun pitäisi kai pyytää anteeksi."

"Ai sitä, että olet haukkunut minua vanhemmillesi viimeiset kuusi vuotta?" James kysyi.

Lily kääntyi vilkaisemaan häntä nähdäkseen, oliko hän loukkaantunut, mutta hän vain hymyili hieman huvittuneesti. Lily huokaisi helpotuksesta ja kohautti olkapäitään lähtien johdattamaan Jamesia kohti omaa huonettaan.

"Ahdistelit minua taukoamatta. Mitä oikein oletit minun tekevän?"

James virnisti. "Vastaavan niihin ahdisteluihin. Mutta minulla oli ilmeisesti väärät menettelytavat."

"Lievästi sanoen", Lily tokaisi.

"Mitä minun olisi sitten pitänyt tehdä? Laulaa rakkauslauluja?"

"Sinähän teit kerran niin", Lily muisteli. "Ja minä läimäytin sinua."

James huokaisi. "Yksi elämäni hohdokkaimpia hetkiä. Tuntea Lily Evansin kosketus poskellani."

Lily pyöritti silmiään ja työnsi yhden käytävän varrella olevista ovista auki.

"Tässä on minun huoneeni", hän ilmoitti astuen sisälle huoneeseen. James seurasi häntä uteliaana näkemään, millaisessa ympäristössä kuuluisa Lily Evans oli varttunut. Hän oli yllättynyt siitä, miten... passiivinen huone oli. Lily suhtautui aina kaikkeen niin palavasti, että olisi voinut kuvitella hänen huoneensakin kuvastavan hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Mutta huoneen seinät oli maalattu vaalean sinertävällä värillä, eikä niille ollut kiinnitetty mitään julisteita. James ajatteli hieman huvittuneena omaa huonettaan, jonka seinät oli melkein päällystetty eri huispausjoukkueiden julisteilla ja viireillä. Lilyn huoneen seinällä roikkui yksi ainoa kuva - jästivalokuva kolmesta tytöstä ja yhdestä pojasta. James käveli lähemmäs katsomaan kuvaa. Hän tunnisti siitä Lilyn, Ariannan ja Cinnamonin. Kuva näytti olevan parin vuoden takaa ja vilkaistessaan sen alareunassa olevaa päiväystä James näki, että se oli otettu puolitoista vuotta sitten. Kesällä viidennen luokan jälkeen.

"Kuka tuo poika on?" James kysyi rypistäen otsaansa. Hän yritti miettiä, oliko nähnyt poikaa koskaan Tylypahkassa, mutta tämä ei näyttänyt lainkaan tutulta. Pojalla oli kuparinvärinen pystytukka ja leveä hymy. Hän olisi saattanut olla joku Lilyn sukulainen, ainakin hiustenväristä päätellen - muuten Lilyllä ja pojalla ei ollut mitään yhteisiä piirteitä.

Lily, joka oli ollut tutkimassa kirjahyllyään, kääntyi ympäri ja katsoi yllättyneenä Jamesia, joka osoitti valokuvan poikaa. Hän hymyili ja kallisti päätään.

"Troy Christiansen", hän sanoi kävellen Jamesin luokse ja kietoen käsivartensa hänen ympärilleen. "Hän oli minun paras kaverini ennen kuin lähdin Tylypahkaan."

"Mitä hän tuossa valokuvassa tekee?" James kysyi epäileväisesti.

Lily naurahti. "Ei, hän ei ole mikään entinen poikaystäväni. Eikä myöskään Ariannan eikä Cinnamonin. Pelkkä ystävä. Me pysyttiin hyvissä väleissä vielä senkin jälkeen, kun lähdin Tylypahkaan ja vähitellen Cin ja Ariannakin tutustuivat häneen. Me oltiin aina yhdessä lomilla."