Pakkaskukkia

76. Paljastus Profeetassa

"Narniadara?" James toisti hitaasti ruskeiden silmien katse Rediin nauliutuneena. Hänestä tuntui, kuin joku olisi lyönyt häntä puulla päähän - joko hän oli käsittänyt koko asian väärin, tai sitten helvetti oli lopultakin jäätynyt umpeen. Ehkä hän olikin käsittänyt asian väärin, hän ajatteli hieman toiveikkaasti. Hän oli mies ja miehet ymmärsivät aina sellaiset asiat eri tavalla kuin piti... mutta toisaalta, Redkin oli mies, joten siitä asiasta ei ollut hänelle kovinkaan paljon iloa.

Red nyökkäsi maailmanmurjoma ilme edelleen kasvoillaan.

"Kamala nimi, tiedän", hän murahti kääntäen hitaasti katseensa takaisin heihin. Vihreiden silmien ilme kuvasti syvää järkytystä. "Mutta se kulkee Jazzin suvussa, joten - "

"Eli olet tosissasi? Sinusta tulee isä?" Sirius paukautti.

Red värähti ja sulki silmänsä tuskastuneen ilmeen kohotessa hänen kasvoilleen.

"Älä sano sitä ääneen", hän pyysi kärsivänä.

"Miksi?" Sirius tiedusteli huvittuneena. "Sattuuko se?"

"Miehisyyteni koki juuri kovan kolauksen."

Sirius kohotti kulmiaan. "Eikö se Narniamikäonkaan olekaan sinun?"

"On, totta kai on", Red vastasi närkästyneenä, eikä James osannut sanoa, kumpi ajatus suututti miestä enemmän - se, että lapsi oli hänen vai se, että Sirius uskalsi mennä epäilemään asiaa.  "Minusta vain tuntuu, että poikamiespäiväni ovat lopullisesti ohitse - ja niin tarkkaan kuin minä niitäkin varjelin..."

Redin ääni vaimeni hiljaiseksi jupinaksi, josta James ei saanut selvää.

James käänsi katseensa pois Redistä yrittäen sulatella ajatusta. Periaatteessa hän oli onnellinen Redin ja Jazzin puolesta, tai ainakin teeskenteli olevansa, että Lily ei saisi syyttää häntä vahingonilosta ja pahoinpidellä häntä, mutta tavallaan hän myös sääli Rediä, joka oli viimeisen puolen vuoden aikana kokenut todennäköisesti enemmän järkytyksiä kuin koskaan aikaisemmin elämässään. Sellainen kävi miehen luonnolle, sen James tiesi. Hän vilkaisi Siriusta ja näki pojan kasvoilla virneen, jota poika ei edes yrittänyt peitellä. Myös Lilyn kasvoilla karehti hymy, tosin hieman hillitympi sellainen ja siihen sekoittui myös järkytystä.

"Lapsiparka", Sirius täräytti hetken kestäneen hiljaisuuden kuluttua. "Niin hankalat vanhemmat..."

"Kiitos vain", Red mutisi.

"Minä vain sanoin! Vaikka voihan asiaa ajatella positiivisesti - pikku Narniamitäonkaan odottaa mielenkiintoinen elämä. Se osaa todennäköisesti heittää tikareita sujuvasti ennen kuin ehtii juhlia ensimmäistä syntymäpäiväänsä ja sen ensimmäiset sanat on kirosanoja, joita Minervakin kammoaisi."

"Rohkaisevaa, Sirius, rohkaisevaa", Arianna huomautti vinosti hymyillen.

Sirius kääntyi katsomaan tyttöä ilahtunut ilme kasvoillaan. "Luulin, että sinä et puhunut minulle!"

Ariannan kasvoilla käväisi kärsimättömän ja kiukkuisen sekainen ilme.

"En puhukaan", hän sanoi sitten aivan kuin asian olisi pitänyt olla ilmiselvä. Sirius huokaisi. "Tämä on poikkeustapaus - se johtuu järkytyksestä - mutta muistan kyllä pian, että meidän on tarkoitus pitää mykkäkoulua."

Sirius avasi suunsa protestoidakseen, mutta ei ehtinyt sanomaan sanaakaan ennen kuin James tallasi lujasti hänen varpailleen. Sirius parahti ja loi Jamesiin kyräilevän katseen.

"Oliko tuo välttämätöntä?"

"Ajattelin vain muistuttaa sinua siitä, että me ei olla täällä riitelemässä, vaan lohduttamassa Rediä", James sanoi paljonpuhuvasti.