Pakkaskukkia

4. Hankaluuksia ja partiointia

James oli seuraavana aamuna huomattavasti paremmalla tuulella kuin edellisenä. Hän ei voinut olla virnistelemättä typerästi koko aamiaisen ajan, minkä huomasivat myös hänen ystävänsä. Sirius ja Remus vilkuilivat toisiaan tietävä ilme kasvoillaan, kunnes viimein kysyivät:

"Mikä nyt on niin hauskaa?"

James nielaisi paahtoleivän palasen ja virnisti. "Tänään minä pääsen partioimaan käytäviä Lilyn kanssa."

"Partioimaan!" Sirius parkaisi.

"Tiedätkö, Anturajalka, partioiminen on yksi juttu, jota valvojaoppilaat yleensä tekevät", Remus muistutti avuliaasti, mutta sai ainoastaan paahtoleivän niskaansa.

"Kyllä minä sen tiedän", Sirius ilmoitti. "Mutta kaverit, miettikää nyt – miten me nyt voidaan aiheuttaa hankaluuksia, kun Sarvihaara tässä on koko illan partioimassa?"

"Ei koko illan, yhden tunnin", James korjasi. "Sitä paitsi Kuutamokin oli partioimassa viime vuonna. Lilyn kanssa."

"Joo, mutta Kuutamo ei tuhlannut siellä parasta hiippailuaikaa", Sirius muistutti.

James pyöritti silmiään, mutta oli silti salaa huolissaan. Hän oli niin tottunut aiheuttamaan hankaluuksia myöhään yöllä ja hankkiutumaan jälki-istuntoon, ettei hän osannut enää kuvitella minkään muun kaltaista elämää. Ei edes Lily Evansin vuoksi. Hän ei halunnut kasvaa aikuiseksi ja olla vastuullinen.

"Meidän täytyy vain vähän myöhäistää aikataulua", hän totesi ja virnisti sitten. "Miettikää nyt, kaverit – kuusi legendaarista vuotta ennen tätä. Ei me voida luovuttaa vain muutaman pikku esteen vuoksi. Tämä on meidän viimeinen vuosi, ja se on pakko olla kaikista paras!"

"Joku on kaunopuheinen tänä aamuna", Sirius mutisi tuntien kuitenkin olonsa jo vähän valoisammaksi. "No hyvä on. Tästä lähtien hiippailuaika alkaa vasta kello yhdentoista jälkeen. Ja kahden päivän päästä on Kuutamokeikka - "

"Ole vähän hiljempaa", Remus rukoili ja vilkaisi olkapäänsä ylitse varmistaakseen ettei kukaan ollut kuullut.

Sirius virnisti. "Anteeksi Kuutamo – innostuin. Kesä tuntui vähän tylsältä ilman kuutamojuoksenteluita."

Remus ravisti päätään.

"Ehkä sinun mielestäsi", hän murisi.

Hänen kolme ystäväänsä vaihtoivat tietäväisiä katseita. He tiesivät, että ollessaan kotonaan Remus lukittiin häkkiin täydenkuun ajaksi, jotta hän ei satuttaisi ketään. Häkissä ollessaan Remus kuitenkin satutti kaikista eniten itseään ja muodonmuutokset olivat todella tuskallisia hänelle.

"Piristy, kaveri", James lohdutti. "Ensi kesänä sinun ei enää tarvitse mennä sinne ja me voimme juoksennella vapaasti vaikka koko kesän:"

Remus rypisti otsaansa. "Juoksennella missä, muka? Pitkin Viistokujan katuja?"

"Siinä on ideaa", Sirius virnisti. "Vaikka Iskunkiertokuja on kyllä enemmän minun mieleeni."

"Tosi hauskaa, Anturajalka."

"Vakavissaan, kaverit, kuka muka kieltää meitä hiippailemasta takaisin Tylypahkaan kesällä? Meitä kutsutaan Kelmeiksi, jos ette ole unohtaneet", James huomautti.

"Sinä päivänä kun minä unohdan, te saatte syödä minun päivälliseni", Sirius lupasi käsi sydämellä. "No niin, kun Sarvihaaralla tässä on pieniä kiireitä illalla – enkä minä lainkaan puhu Lily Evansista -  mitä ehdotatte, seuraava kepponen?"

Neljä ystävystä kumartuivat lähemmäs toisiaan pöydän äärellä ja alkoivat suunnitella seuraavaa suurta temppuaan. Halloweenia varten, tietenkin.